Sepelvaltimotaudin ehkäisy riskisuvuissa - Kainuu-projekti
Tausta
Kainuu on maamme synkintä aluetta sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyydessä ja kuolleisuudessa työikäisen väestön ja erityisesti miesten keskuudessa. Tästä johtuen Kainuussa käynnistettiin vuonna 1997 kainuulaisten riskisukujen lasten ja nuorten sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyohjelma.
Projektin tarkoitus
Projektin tarkoituksena on ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sellaisten lasten ja nuorten keskuudessa, joiden suvuissa on ennenaikaista tai perinnöllistä sydän- ja verisuonisairastavuutta (riskisuvut). Tavoitteena on myös arvioida kyseisen ehkäisyohjelman vaikutukset lasten ja nuorten elämäntapoihin, terveyskäyttäytymiseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien perinteisiin riskitekijöihin (mm. veren rasva-arvot, verenpaine ja painoindeksi). Näitä vaikutuksia arvioidaan perintötekijöiltään (geneettiseltä fenotyypiltään) erilaisten lasten ja nuorten keskuudessa. Projektissa pyritään arviomaan mainittuja ehkäisyohjelman vaikutuksia sekä lyhyellä aikavälillä että niiden pysyvyyttä.
Riskisuku
Riskisuvuiksi määriteltiin ne suvut, joissa jompikumpi vanhemmista tai joku isovanhemmista on sairastunut sepelvaltimotautiin tai sydäninfarktiin suhteellisen nuorella iällä (miehet alle 55-vuotiaana ja naiset alle 65-vuotiaana). Tiedot sairastuneista saatiin Kainuun keskussairaalan, Kainuun terveyskeskuksen ja Oulun yliopistollisen sairaalan potilasrekistereistä. Vertailuryhmän muodostamiseksi otettiin väestörekisteritiedoista satunnaisotannalla joka kahdeksas 7-16-vuotias kainuulainen lapsi. Saadusta ryhmästä poistettiin interventioryhmän lapset.
Aineisto
Aineisto kerättiin haastattelujen ja kyselyiden avulla. Perusmittaukset suoritettiin vuosien 1997 ja 1998 aikana. Perusmittausten perusteella muodostettiin kaksi vertailuryhmää, joista toiseen kuuluivat lapset ja nuoret, joiden suvuissa ei ollut ennenaikaista sydänsairastavuutta ja toisen muodostivat ne, joiden suvuissa kyseisiä sairauksia oli esiintynyt vanhemmilla tai isovanhemmilla. Perhekeskeinen interventio aloitettiin syksyllä 1997 ja päätettiin vuonna 2000. Loppumittaukset suoritettiin vuonna 2001. Sekä alku- että loppumittauksiin osallistui interventioryhmästä 432, riskisukujen vertailuryhmästä 200 ja ei-riskisukujen vertailuryhmästä 423 lasta ja nuorta.
Ehkäisyohjelma
Perhekeskeiseen interventioon sisältyi kaksi koulutapaamista ja kolme perhetapaamista syksyn 1997 ja kevään 2000 välisenä aikana. Terveydenhoitajat keskustelivat terveysneuvontaryhmään kuuluneiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa seuraavista aiheista: terveet elämäntavat, ravitsemus (erityisesti rasvojen, suolan ja kuitujen saanti), liikunta, ylipaino ja tupakointi. Tarvittaessa keskusteltiin myös muista riskitekijöistä (mm. alkoholin käyttö). Vertailuryhmiin (riskisukujen ja ei-riskisukujen vertailuryhmä) kuuluneet saivat Kainuussa toteutetun tavanomaisen neuvonnan.
Julkaistut tulokset projektista kevääseen 2003 mennessä
Projektista on ilmestynyt kolme osaraporttia. Ensimmäisessä osaraportissa kuvattiin interventioryhmään ja vertailuryhmiin kuuluneiden perheiden lasten ja nuorten sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöiden lähtötilannetta ikäryhmittäin (Koski & Kivelä 1999) ja toisessa kuvattiin perhekeskeisen ehkäisyohjelman suunnittelu sekä toteutus (Koski ym. 2000). Kolmannessa osaraportissa kuvattiin perhekeskeisen ehkäisyohjelman vaikutukset lasten ja nuorten veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen ja kasvuun (Majamaa ym. 2001). Kevään 2002 aikana julkaistaan osaraportti, jossa kuvataan ohjelman vaikutukset lasten ja nuorten terveyskäyttäytymiseen (Salminen ym. 2002).
Sekä terveysneuvontaryhmän että vertailuryhmien lasten kokonaiskolesteroliarvot laskivat tilastollisesti merkitsevästi, mutta terveysneuvonnan piirissä olleiden lasten kolesterolin keskiarvon lasku oli suurempi kuin vertailuryhmissä. Ohjelmalla oli myös positiivisia vaikutuksia lasten verenpaineeseen. Ensimmäisellä mittauskerralla (1997-1998) sekä systolisen että diastolisen verenpaineen keskiarvot olivat riskisukuihin kuuluvilla (sekä terveysneuvonta- että vertailuryhmän) lapsilla ei-riskisukujen lapsia korkeammat. Seurantamittauksessa (1999-2000) terveysneuvonnan piirissä olleiden lasten verenpainetasot olivat nousseet muita ryhmiä vähemmän. (Majamaa ym. 2001.)
Ohjelmalla oli myönteisiä vaikutuksia myös riskisukujen lasten ja nuorten ravitsemuskäyttäytymiseen. Terveysneuvontaryhmän lapset ja nuoret siirtyivät eläinrasvapainotteisesta kohti kasvirasvapainotteista rasvojen käyttöä. Maitotuotteiden (maito/piimä, juusto ja jäätelö) käytössä lapset ja nuoret siirtyivät rasvapitoisuudeltaan vähärasvaisempiin tuotteisiin. Rasvaisten välipalojen, makean kahvileivän ja jäätelön syöntitiheys harveni terveysneuvontaryhmään kuuluvien keskuudessa. Myös suolan käyttö väheni, ja tavanomaisten suolalaatujen käytöstä siirryttiin mineraali- tai maustesuolojen käyttöön. (Salminen ym. 2002.)
Ohjelman avulla saavutettiin myönteisiä muutoksia myös riskisukujen lasten ja nuorten liikuntakäyttämisen alueella. Liikunnasta pitämisen ylläpysyminen sekä siirtyminen yleisemmin kulkemaan koulumatkoja moottoriajoneuvon lisäksi itse liikkuen olivat sekä poikien että tyttöjen keskuudessa havaitut myönteiset liikuntakäyttäytymisen muutokset. Lisäksi tyttöjen harrastaman liikunnan rasittavuus lisääntyi. Poikien liikunnan ja urheilun harrastamistiheys sekä vapaa-ajan ulkona viettäminen säilyivät ennallaan, kun taas vertailuryhmien poikien keskuudessa muutokset vastaavia muuttujia tarkasteltaessa olivat kielteisiä (Salminen ym. 2002).
Perhekeskeisellä sydänsairauksien ehkäisyohjelmalla ei ollut vaikutusta riskisukujen lasten ja nuorten tupakointiin eikä alkoholin käyttötiheyteen (Salminen ym. 2002).
Projektin johtaja: Professori Sirkka-Liisa Kivelä
Nuorempi tutkija: TtM Marika Salminen