Iäkkäät suomessa
Sekä teoreettisten tarkastelujen että käytännön ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseksi iäkkäässä väestössä tarvitaan nimenomaan iäkkäiden keskuudessa suoritettuja tutkimuksia. Iäkkäässä väestössä tähän mennessä suoritetut tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vaaratekijät, mutta etenkin ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen vaikutukset jossain määrin poikkeavat työikäisessä ja iäkkäässä väestössä. Iäkkäiden sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisy sekä sairauksien hoito ja kuntoutus tulee järjestää kriittisiin arviointeihin perustuen, jotta saavutettaisiin mahdollisimman myönteiset tulokset iäkkäiden itsensä ja yhteiskunnan näkökulmasta. Iäkkäiden itsensä näkökulmasta tarkasteluissa on keskityttävä fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänlaadun säilymiseen mahdollisimman hyvänä. Yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteluissa on otettava huomioon yhteisöllisen tuen ja palveluiden tarve ja käyttö. Tällaisia "evidence-based" tietoja tarvitaan iäkkäiden palveluiden kehittämiseksi.
Iäkkäiden mahdollisimman korkean toimintakyvyn ja elämänlaadun takaaminen edellyttää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Poikkeavatko sairauksien vaaratekijät iäkkäänä työikäisessä väestössä todetuista vaaratekijöistä? 2. Onko preventiivisillä (ehkäisevillä) toiminnoilla myönteisiä vaikutuksia iäkkäiden fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun? 3. Mitkä ovat erilaisten hoitojen vaikutukset iäkkäiden fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun? sekä 4. Onko kuntoutuksella myönteisiä vaikutuksia iäkkäiden fyysiseen, psyykkiseen , kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun? Yhteiskunnan kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat: 1. Mikä on eri sairauksien vallitsevuus iäkkäässä väestössä? 2. Mikä on eri sairauksien merkitys fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemiselle iäkkäässä väestössä? 3. Mikä on eri sairauksia sairastavien eriasteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve nykyisin ja tulevaisuudessa? Tarvitaan myös vastauksia kysymykseen 4. Mitkä preventiiviset toiminnat ovat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä?
Tämä tutkimusprojekti on useita eri oppialoja edustavien yhteistutkimus. Yhteistyössä pyritään hankkimaan vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin muutamien iäkkäässä väestössä yleisten sairauksien osalta. Yleiset sairaudet on valittu projektin kohteeksi sen takia, että niiden ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta kehittämällä pystytään edistämään monien iäkkäiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Yleisten sairauksien ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen kehittäminen on myös yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää.
Projektin tavoitteina on sekä teoreettisten tietojen että suhteellisen pian käytäntöön sovellettavien tietojen hankkiminen. Ilman teoreettisia tietoja ei käytännön työtä voida kehittää. Ilman – ainakin myöhemmässä vaiheessa tapahtuvaa - käytännön työn kehittämistä ovat teoreettiset tiedot arvottomia.
Tähän tutkimusprojektiin kuuluu 6 osaprojektia. Ne ovat: 1. Sepelvaltimotauti, toimintakykyisyys ja depressiivisyys iäkkäässä väestössä; 2. Uskonnon yhteydet iäkkäiden terveyteen, sepelvaltimotautiin, depressiivisyyteen ja toimintakykyisyyteen; 3. Sopeutumisvalmennuksen ja kuntoutuksen vaikutukset sepelvaltimotaudin takia leikattujen iäkkäiden toimintakykyyn, depressiivisyyteen ja elämänlaatuun; 4. Sopeutumisvalmennuksen ja kuntoutuksen vaikutukset pitkäkestoista sepelvaltimotautia sairastavien iäkkäiden toimintakykyyn, depressiivisyyteen ja elämänlaatuun; 5. Iäkkäiden lääkkeiden käyttö ja käytön muutokset; 6. Muistihäiriöt, dementia ja toimintakykyisyys iäkkäässä väestössä.
Näiden osaprojektien tuloksia käytetään mm. muodostettaessa teoriaa sepelvaltimotaudin ja depressiivisyyden vaaratekijöistä iäkkäässä väestössä. Tietoja käytetään hyväksi myös sepelvaltimotautia sairastavien hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä sekä arvioitaessa hoidon, palveluiden ja tuen tarvetta nykyisin ja tulevaisuudessa. Omaisavun, tämän sairauden vaatimien sairaalapaikkojen sekä tätä sairautta sairastavien kotisairaanhoidon, kotipalveluiden, palveluasuntojen ja pitkäaikaisten laitospaikkojen tarpeen määrittämiseksi 2000-luvun alkupuolella kyseiset tiedot ovat erittäin arvokkaita.