Eurooppalaiset määritelmät 2002
Yleislääketiede tieteenalana ja erikoisalana
Yleislääketiede on akateeminen tieteenala, joka eroaa muista tieteenaloista koulutussisällön, tutkimuksen, tieteellisen näytön ja kliinisen toiminnan osalta. Lisäksi tähän tieteenalaan liittyy kliininen erikoisala, joka on suuntautunut perusterveydenhuoltoon.
i. Seuraavat piirteet ovat ominaisia yleislääketieteelle tieteenalana:
- Yleislääketiede on useimmiten potilaan ensimmäinen kontakti terveydenhuoltojärjestelmään. Potilas voi käyttää tieteenalan edustajien tarjoamia terveydenhuoltopalveluita rajoituksetta riippumatta iästään, sukupuolestaan tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksistaan.
- Terveydenhuoltoresursseja hyödynnetään tehokkaasti. Hyödyntäminen perustuu hoidon koordinointiin, yhteistyöhön muiden perusterveydenhuollon ammattilaisten kanssa ja alan ja muiden erikoisalojen välisen vuorovaikutuksen johtamiseen siten, että potilaan oikeuksia puolustetaan tarvittaessa.
- Yleislääketieteen piirissä kehitetään potilaskeskeistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon potilas, hänen perheensä ja ympäröivä yhteisö.
- Alalla käytetään ainutlaatuista konsultaatiomenettelyä, jossa lääkärin ja potilaan välinen suhde kehittyy vähitellen tehokkaaseen viestintään perustuen.
- Potilaalle tarjotaan yhtäjaksoista hoitoa potilaan tarpeet huomioon ottaen.
- Alalle ominainen päätöksentekomenettely perustuu taudin esiintyvyyteen (prevalenssi) ja ilmaantuvuuteen (insidenssi) tietyssä yhteisössä.
- Potilaille annetaan hoitoa sekä akuutteihin että kroonisiin terveysvaivoihin.
- Hoito kohdistuu erilaistumattomiin tauteihin niiden varhaisessa kehitysvaiheessa. Tällaiset taudit saattavat vaatia pikaisia hoitotoimia.
- Terveyttä ja hyvinvointia edistetään asianmukaisilla ja tehokkailla hoitotoimilla.
- Yleislääketieteellä on erityinen vastuu yhteisön terveydentilasta.
- Potilaiden vaivojen fyysiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja eksistentiaaliset tekijät otetaan huomioon.
ii. Yleislääketiede erikoisalana
Yleislääkärit ovat erikoistuneita lääkäreitä, jotka ovat suorittaneet tieteenalan perusteita koskevan koulutuksen. He työskentelevät omalääkäreinä ja ovat ensisijaisesti vastuussa laaja-alaisen ja yhtäjaksoisen hoidon tarjoamisesta jokaiselle lääketieteellistä apua tarvitsevalle henkilölle riippumatta tämän iästä, sukupuolesta tai taudin laadusta. Hoitaessaan potilaita yleislääkärit ottavat huomioon näiden perheen, yhteisön ja kulttuurin ja kunnioittavat aina potilaiden itsemääräämisoikeutta. He hyväksyvät sen, että he ovat myös ammatillisessa vastuussa yhteisölleen. Neuvotellessaan potilaidensa kanssa näiden hoitosuunnitelmista yleislääkärit ottavat huomioon fyysiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja eksistentiaaliset tekijät ja käyttävät hyväkseen toistuvien kontaktien aikaansaamaa tuttuutta sekä luottamusta. Yleislääkärien ammatillinen rooli rakentuu terveyden edistämisestä, sairauksien ehkäisemisestä ja parannuskeinojen, hoidon tai kivunlievityksen tarjoamisesta. Nämä tehtävät suoritetaan joko itsenäisesti tai muiden palveluntarjoajien avulla riippuen potilaan hoitotarpeista ja käytettävissä olevista resursseista. Potilaita autetaan tarvittaessa tilanteissa, joissa potilaat joudutaan ohjaamaan ulkopuolisen palveluntarjoajan luokse. Yleislääkärien on itse kehitettävä ja ylläpidettävä taitojansa, henkilökohtaista tasapainoansa ja arvojansa, jotta he voivat tarjota tehokasta ja turvallista hoitoa potilailleen.
iii. Yleislääkärien ydinosaaminen
Edellä esitettyjen yleislääketiedettä ja yleislääketieteen erikoislääkäreitä koskevien määritelmien on johdettava suoraan yleislääkärin ydinosaamisen määrittelemiseen. Ydinosaamisella tarkoitetaan tieteenalan kannalta olennaisia taitoja riippumatta terveydenhuoltojärjestelmästä, jossa näitä taitoja sovelletaan.
§1. Tieteenalaa määrittävät 11 keskeistä piirrettä liittyvät 11 taitoon, jotka jokaisen yleislääketieteen erikoislääkärin tulisi hallita. Nämä taidot voidaan ryhmitellä seuraaviin kuuteen ydinosaamisalueeseen (viittaukset tieteenalan piirteisiin on merkitty sulkuihin):
- Perusterveydenhuollon hallinta (a ja b)
- Potilaskeskeinen hoito (c, d ja e)
- Alalle ominaiset ongelmanratkaisutaidot (f ja g)
- Laaja-alainen lähestymistapa (h ja i)
- Yhteisösuuntautuneisuus (j)
- Holistinen malli (k)
§2. Harjoittaessaan erikoisalaansa pätevä lääkäri toteuttaa edellä lueteltuja osaamisalueita seuraavissa tehtävissä:
- kliininen työ
- viestintä potilaiden kanssa
- praktiikan hallinto
§3. Koska yleislääketiede on potilaskeskeinen tieteenala, seuraavat kolme piirrettä ovat perustavanlaatuisia:
- taustatekijät: otetaan huomioon potilas ja hänen perheensä, yhteisönsä ja kulttuurinsa
- suhtautumistapa: perustuu lääkärin ammattitaitoon, arvoihin ja etiikkaan
- tieteellisyys: edellyttää kriittisen ja tutkimustietoon perustuvan lähestymistavan omaksumista ammatinharjoittamiseen ja sen ylläpitämistä täydennyskoulutuksen sekä laadun parantamisen avulla
Ydinosaamisen, toteuttamistapojen ja perustavanlaatuisten piirteiden keskinäinen suhde on tieteenalalle leimallista ja korostaa erikoisalan monimutkaisuutta.
Ydinosaamisalueiden muodostaman monimutkaisen keskinäisen suhteen tulisi ohjata siihen liittyvien opetusta, tutkimusta ja laadun parantamista koskevien toimintasuunnitelmien kehittämistä ja heijastua näiden toimintasuunnitelmien kehittämiseen.
WONCA:n eurooppalainen yleislääketieteen määritelmä löytyy kokonaisuudessaan englanniksi http://www.woncaeurope.org. Ydinosan suomennoksen ovat tehneet Martina Torppa ja Paula Vainiomäki. Määritelmän suomennos on julkaistu Kunnallisääkärilehden vuosikirjassa 2002/03:71-72.