Yleislääkärinä toimiminen
Perusterveydenhuollon tehtävänä on turvata riittävät terveydenhuollon palvelut jokaiselle hoitoa tarvitsevalle ihmiselle. Yleislääkäri on tässä tehtävässä avainasemassa. Yleislääkäri ei rajoita vastaanotolleen pääsyä iän, sukupuolen, diagnoosin, sairauden vaikeusasteen tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella, vaan potilasaineisto on valikoitumatonta. Kliinisen ammattitaitonsa turvin ja hoitamansa väestön tuntien hän pystyy vastaamaan suurimmasta osasta potilaidensa hoitoa, mutta ohjaa tarvittaessa potilaansa erikoissairaanhoitoon tai muiden palveluiden piiriin.
Yleislääkäri hoitaa yksilöä perheen jäsenenä, yhteisön osana ja ottaa huomioon potilaidensa kulttuurin sekä sosiaalisen, psyykkisen ja taloudellisen taustan. Yleislääkärin työssä potilas-lääkärisuhteen ja vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu. Yleislääkärin antama hoito on kokonaisvaltaista ja jatkuvaa ulottuen yksittäisten sairausepisodien yli pitkäaikaishoitoon, kuntoutukseen, ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen.
Yleislääkärin työ eroaa erikoissairaanhoidon lääkärin työstä muun muassa siinä, että vakavat sairaudet ovat harvinaisempia, yleislääkäri kohtaa useammin sairaudet niiden varhaisessa ja usein vähäoireisessa vaiheessa. Lisäksi potilaiden oireet ovat laajakirjoisempia ja jäsentymättömämpiä. Tietyllä oireella, löydöksellä tai koetuloksella on siten erilainen ennustearvo perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa ja hyödylliset tutkimukset perusterveydenhuollossa voivat olla erilaisia kuin erikoissairaanhoidossa.
Tämän hetken Suomessa perusterveydenhuollossa lääkärinä toimiminen on haasteellista ja vaativaa.