Tietoa lasten käytösongelmista
Lasten kasvuun ja kehitykseen liittyy monenlaisia haastavia tunteita ja tilanteita, jotka koettelevat sekä lasta että hänen kasvattajiaan. Muun muassa noin 70 prosenttia taaperoista saa vähintään yhden raivokohtauksen päivittäin.
Pienen lapsen aggressiivinen käyttäytyminen on kuitenkin normaalia. Normaalia on myös, että lapsen aggressiiviset purkaukset hämmentävät lähiaikuisia, joiden tukea lapsi tarvitsee saadakseen kiukkunsa vähitellen paremmin omaan hallintaansa.
Tunteet tulee sallia ja niistä on hyvä puhua, mutta tuhoavasta käyttäytymisestä tulisi oppia pois.
Noin 5–10 prosentilla lapsista esiintyy häiriön tasolle yltäviä useampia pidempiaikaisia käytösongelmia, kuten hankala uhmakkuus, valehtelu, toisten vahingoittaminen ja varastaminen. Ongelmat ovat selkeästi tavallisempia pojilla kuin tytöillä.
Käytöshäiriöt voivat liittyä esimerkiksi perinnölliseen alttiuteen, lapsen temperamenttiin, oppimisen tai sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksiin, lapsen tai perheenjäsenen sairauksiin, vanhemman väsymykseen tai parisuhdevaikeuksiin, perheen taloudellisiin ongelmiin tai ihmissuhdeverkoston vähäisyyteen, epäjohdonmukaiseen kasvatukseen, väkivallan kokemiseen perheessä tai sen ulkopuolella, naapuruston ongelmiin tai hoitopaikan liian suureen lapsiryhmään. Melko tavalliset elämän vaikeudet voivat johtaa käytöshäiriöön kasaantuessaan samalle perheelle tai kohdatessaan lasta, jolla on synnynnäinen alttius sairastua.
Ongelmat voivat näkyä sekä kotona että päiväkodissa tai koulussa, tai vain yhdessä ympäristössä. Yksin päivähoidossa näkyvät ongelmat voivat liittyä esimerkiksi kasvaneesta ryhmästä lapselle koituviin lisävaatimuksiin, mutta silti myös vanhemmat voivat omalla toiminnallaan sekä kotona että yhdessä päivähoidon henkilökunnan kanssa auttaa lasta selviytymään paremmin.