Piparitutkimuksen osatutkimukset
Vanhempien hyvinvoinnin merkitys keskoslasten selviytymiselle
Väitöskirjatyöntekijä LL Mira Huhtala
Taustaa: Hyvin pienipainoisen lapsen (> 1501 g) syntymä aiheuttaa perheelle suuren haasteen ja sillä voi olla pitkäaikainen vaikutus perheiden elämään. Varsinkin keskosten äidit kokevat enemmän stressiä neonataalikaudella verrattuna täysiaikaisina syntyneiden vauvojen äiteihin. Myös keskosten isillä on todettu olevan depressiivisiä oireita keskoshoidon aikana. Nämä seikat voivat vaikuttaa vanhempien ja lasten väliseen vuorovaikutukseen, vanhempien itsetuntoon, työhön, perhe-elämään ja sisaruksiin. Toisaalta keskoshoito on viime vuosina muuttunut perheystävällisemmäksi. Ei kuitenkaan ole selvää, kuinka vanhemmat sopeutuvat pienipainoisen keskosen syntymään sekä lapsenhoidon ja vanhemmuuden haasteisiin neonataalikauden ja sairaalahoidon jälkeen.
Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa selvitetään lapsen pienipainoisuuden ja keskosuuden vaikutuksia perhe-elämään ja vanhemmuuteen, sekä sitä, miten vanhempien voimavarat vaikuttavat pienipainoisen keskoslapsen selviytymiseen. Selviytymisellä tarkoitetaan paitsi lapsen kognitiivista selviytymistä, myös vaikutusta lapsen käyttäytymiseen ja heidän kokemaansa elämänlaatuun. Myös koulumotivaatiota koulu-uran alkaessa mitataan. Tarkoituksena on kerätä tietoa, mitkä tekijät muodostavat suurimman riskin keskoslapsen selviytymiselle. Toisaalta tarkoitus on selvittää, miksi jotkut keskoset kaikesta huolimatta selviytyvät hyvin, ja voisiko sen taustalla olla heidän vanhempiensa hyvinvointi.
Aineisto: Tutkimuksessa ovat mukana kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1/2001 - 12/2006 välillä syntyneet < 1501 g ja / tai < 32 raskausviikkoisena syntyneet keskoset vanhempineen.
Menetelmät: Keskosperheen hyvinvointia ja vanhemmuutta arvioidaan eri ikäpisteissä tehtyjen vanhemmille suunnattujen kyselylomakkeiden avulla. 7- ja 8-vuotiaana lapset vastaavat kyselyihin itse. Lasten selviytymistä mitataan kognitiivisten testien, kouluvalmiustestin ja kyselylomakkeiden avulla. Kaikki mittarit ovat vakiintuneita, yleisesti hyväksyttyjä ja suurin osa aiemmin PIPARI-tutkimuksessa käytettyjä.
Pienipainoisten keskosten varhaiset vuorovaikutussuhteet
PsT Riikka Korja
Tavoitteet: Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on tutkia, eroaako pienipainoisen keskosen ja äidin välinen varhainen vuorovaikutussuhde täysiaikaisena syntyneen terveen vauvan ja äidin välisestä vuorovaikutuksesta. Lisäksi tässä tutkimuksessa kartoitetaan niitä tekijöitä, jotka mahdollisesti lisäävät keskosaineistossa riskiä vuorovaikutuksen ongelmille (mm. äidin masennus ja lapsen heikko fyysinen vointi) sekä suojaavia tekijöitä, jotka tukevat hyvän vuorovaikutussuhteen kehittymistä (mm. vanhemman hoitokäytännöt ja perheen sosioekonominen tilanne).
Aineisto: Tähän osatutkimukseen otettiin mukaan 42 pienipainoista keskosta tutkimusaineistoksi ja 46 täysiaikaista tervettä lasta verrokkiaineistoksi. Kaikki lapset olivat suomen- tai ruotsinkielisten äitiensä esikoisia ja yksösiä. Varhaista vuorovaikutusta arvioitiin analysoimalla videoitu vuorovaikutustilanne (PC-ERA, Clark, 1985) kuuden, 12 ja 24 kuukauden korjatussa iässä. Äidin mielikuvia lapsesta tutkittiin haastattelulla (WMCI, Zeanah, 1988) lapsen ollessa 12 kuukauden korjatussa iässä. Vanhemman hoivakäyttäytymistä tutkittiin päiväkirjarekisteröintien avulla (Baby Day Diary, Barr, 1988) lapsen ollessa viiden kuukauden korjatussa iässä. Lisäksi äidin masennusta arvioitiin kyselylomakkeella (EPDS, Cox, 1994) kuuden ja 12 kuukauden iässä.
Tähän mennessä saadut tutkimustulokset: Tähän mennessä julkaistut tai julkaistaviksi hyväksytyt osatyöt ovat osoittaneet, että pienipainoisen keskosen ja äidin varhainen vuorovaikutus ei eroa merkittävästi täysiaikaisen vauvan ja äidin vuorovaikutuksesta (Korja ym. 2007). Lisäksi tulokset ovat osoittaneet, että pienipainoisen keskosen sylissäpito on yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen (Korja ym. 2007). Tulokset ovat osoittaneet myös sen, että pienipainoisen keskosen äidin masentuneisuus muodostaa riskin varhaisen vuorovaikutussuhteen kehittymiselle (Korja ym. painossa).
Diffuusiotensorikuvaus poikkeavien radastolöytöjen analyysissä aivojen eri sairaustiloissa
Väitöskirjatyöntekijä FM Virva Lepomäki
Tiivistelmä tulossa myöhemmin
Pienipainoisen keskosen kasvun ja raskaudenaikaisten tekijöiden vaikutus 2-vuotiaana kognitiiviseen kehitykseen
Väitöskirjatyöntekijä LK Marika Leppänen
Taustaa: Keskosten hoito on kehittynyt. Yhä pienemmät ja varhemmin syntyvät jäävät henkiin. Keskosuus altistaa kuitenkin neurologisille kehityshäiriöille, osaksi suuren sairastavuuden ja tehohoidon vuoksi. Muita kognitiviiseen suoriutumiseen vaikuttavia tekijöitä näyttäisivät olevan gestaatioikä ja sukupuoli, aivojen keskivaikea tai vaikea patologia (esim. Fily, 2006) sekä lapsen kasvu (esim. Casey, 2008). Sikiöaikaisten istukan virtausten ja istukan inflammaation välinen yhteys kognitioon on yhä selvittämättä.
Tavoitteet: Väitöskirjatyön tavoitteena on tutkia varhaiskasvun ja raskaudenaikaisten tekijöiden yhteyttä lapsen kognitiiviseen kehitykseen 2-vuotiaana. Työssä selvitetään mm. sikiöaikaisten istukan virtausten, sekä aivojen ja istukan kehtiyksen yhteyttä kognition kehitykseen 2-vuotiaana.
Aineisto: Tutkimuksessa ovat mukana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1 / 2001 - 12 / 2006 välillä syntyneet alle 1501 g painavat keskoset, sekä 4 / 2004 jälkeen lisäksi ennen 32 raskausviikkoa syntyneet keskoset.
Menetelmät: Tutkimuslasten istukat on talletettu syntymän yhteydessä ja istukoiden tulehdusmuutokset on analysoitu mikroskooppisesti. Keskosten aivot on tutkittu ultraäänitutkimuksella 3-5 vrk:n, 7-10 vrk:n ja 1 kk:n iässä, ja tämän jälkeen kuukausittain kotiutukseen saakka, sekä lasketussa ajassa. Aivojen magneettikuvaus on tehty lasketussa ajassa. Sikiöaikaiset virtausmittaukset on tehty noin viikkoa ennen lapsen syntymää. Psykologi on tutkinut lapset 24 kk:n korjatussa iässä käyttäen tutkimusmenetelmänä Bayley Scales of Infant Development II-testiä, joka kuvaa kognition ja motorisen kehityksen astetta. Lapsen kasvua on seurattu normaalien potilaskäyntien yhteydessä.
Aivokuvantamisessa todettujen löydösten merkitys keskosen kehitykselle
PsT Annika Lind
Taustaa: Keskosuuteen liittyy riski aivojen normaalin kehityksen häiriöille. Aivojen poikkeavuuksien yhteyksistä lapsen myöhempään kehitykseen tarvitaan lisää tietoa.
Tavoitteet: Tässä väitöskirjakokonaisuudessa selvitettiin aivojen ultraääni- ja magneettikuvauksissa todettujen löydösten merkitys keskosena syntyneen lapsen kognitiiviseen ja neuropsykologiseen kehitykseen.
Aineisto: Näissä osatöissä on mukana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1/2001-12/2006 välillä syntyneitä alle 1501 g painavia keskosia. Lisäksi mukana on välillä 11/ 2001-12/2003 täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneitä verrokkilapsia.
Menetelmät: Keskosille tehtiin vastasyntyneinä aivojen ultraäänitutkimuksia ja aivojen magneettikuvaus. Osalle lapsista tehdään uusi magneettikuvaus viiden vuoden iässä. Psykologi arvioi lapsen kehitystason kahden vuoden iässä. Viiden vuoden iässä psykologi tutki lasten kognitiivisen tason ja neuropsykologisia toimintoja (muistia, käden ja silmän yhteistyötä, kielellisiä toimintoja, tarkkaavaisuutta ja toiminnan ohjausta).
Tutkimustulokset: Eri aivo-alueiden tilavuuksien mittaaminen lasketussa ajassa antaa lisätietoa keskosten kehitystä ennustettaessa, koska poikkeavat tilavuudet laskutussa ajassa olivat yhteydessä heikompaan kehitykseen sekä kahden että viiden vuoden iässä. Kaudotalaamiset kystat, nesteen täyttämät rakkulat aivojen syvissä osissa, olivat yhteydessä kognitiiviseen ja neuropsykologisiin vaikeuksiin viiden vuoden iässä. Vastaavia vaikeuksia esiintyi kuitenkin myös keskosilla, joilla ei ollut todettavissa aivojen kuvantamistutkimuksissa poikkeavuuksia, mikä korostaa kaikkien keskosten kehityksen seuraamisen tärkeyttä aivokuvantamislöydöksistä huolimatta. 2000-luvulla syntyneiden keskosten kehitysennuste osoittautui paremmaksi kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä syntyneiden. 2000-luvulla syntyneillä keskosilla oli viiden vuoden iässä yhtä hyvä kognitiivinen taso kuin suomalaisilla lapsilla keskimäärin. Heillä oli kuitenkin enemmän vaikeuksia neuropsykologisissa toiminnoissa kuin täysiaikaisina syntyneillä lapsilla. Eniten ongelmia esiintyi visuomotorisissa toiminnoissa, eli käden ja silmän yhteistyössä, mutta vaikeuksia tuli esiin myös tarkkaavaisuudessa, toiminnanohjauksessa, kielellisissä toiminnoissa ja muistitoiminnoissa. Jotta olisi mahdollista tarjota sopivaa tukea ja kuntoutusta, keskosten seurannassa olisi siis tärkeää tutkia kognitiivisen tason lisäksi eri neuropsykologisia toimintoja. Keskosten neuropsykologisten toimintojen arvioinnissa vanhemille suunnattu kyselylomake osoittautui täydentävän hyvin psykologin tutkimusta.
Pienipainoisen keskosen varhainen käyttäytyminen ja kehitys
LT Jonna Maunu
Taustaa: Tiedetään, että hyvin pienipainoisena keskosena syntyneellä lapsella on suurempi riski saada keskosuuden komplikaationa jokin poikkeava aivolöydös. Raskauden aikainen hapenpuute lisää sikiön verenvirtausta aivoissa, jotta aivojen hapensaanti turvautuisi. Aiemmin ei ole tutkittu miten raskauden ajan poikeavat verenvirtaukset vaikuttavat pikkukeskosten aivojen rakenteeseen syntymän jälkeen. Lisäksi pikkukeskosen käyttäytymisestä kotona on vain vähän aiempaa tietoa. Aivojen sivukammioiden suureneminen on yleistä aivovaurioiden yhteydessä ja yleinen löydös pienipainoisella keskosella. Sivukammioiden koko mitataan eri tutkimuksissa hyvin vaihtelevasti ja siksi aiempien tutkimusten vertailu on hankalaa.
Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia pienipainoisen keskosen aivokomplikaatioihin vaikuttavia tekijöitä ja tutkia aivolöydösten vaikutusta lasten varhaiseen kehitykseen.
Aineisto: Tutkimuksessa oli mukana 1/2001 - 7 / 2004 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syntyneet hyvin pienipainoiset keskoset.
Menetelmät: Raskauden aikana on mitattu sikiön verenvirtauksia ultraäänellä viikon sisällä ennen synnytystä. Aivojen rakenne on tutkittu ultraäänellä vastasyntyneenä sekä kuukauden välein laskettuun ikään saakka sekä magneettitutkimuksella lasketussa iässä. Itkukäyttäytymistä on tutkittu vanhempien tai hoitajien täyttämällä vauvan itkupäiväkirjalla (Baby Day Diary, Barr 1988). Lasten neurologista kehitystä on tutkittu kun lapsen ikä vastasi raskausviikkoa 36, lasketussa ajassa, 1 ja 2 kuukauden iässä (Dubowitz Neonatal Neurological Examination, Dubowitz & Dubowitz, 1981 ja 1998) sekä 1 ja 2 vuoden iässä (Hammersmith Infant Neorological Examination, Haataja ym., 1999).
Tutkimustulokset: Väitöskirjatyön ensimmäisessä osatyössä todettiin, että pikkukeskosen aivojen poikkeavat löydökset eivät lisänneet imeväisiän itkuisuutta tai vaikuttaneet vauvujen vuorokausirytmin kehittymiseen. Pikkukeskosia, joilla oli aivovaurio, pidettiin enemmän sylissä lasketussa ajassa kuin keskosia, joilla ei ollut aivovauriota. Lisäksi keskosia pidettiin enemmän sylissä kuin täysiaikaisia verrokkeja 5 kuukauden iässä. Sylissä pitäminen saattaa auttaa keskosia säätelemään käyttäytymistään ja siis lyhentämään aloitetun itkun tai kitinän kestoa. Väitöskirjan toisessa osatyössä raportoitiin, että sisiöaikainen poikkeava verenvirtauksen lisääntyminen aivoihin samanaikaisesti heikentyneen napavaltimovirtauksen kanssa vaikutti aivojen kehitykseen siten, että aivojen kokonaistilavuus jäi pienemmäksi. Kolmannessa ja neljännessä osatyössä tutkittiinyhtä aivolöydöstä, sivukammioiden kokoa. Todettiin, että ultraäänellä saadaan aivojen sivukammioiden koko määriteltyä vähintää yhtä hyvin kuin magneettikuvauksella. Sivukammioiden suureneminen on riski muihin poikkeaviin aivojen rakenteellisiin löydöksiin, joihinkin pienentyneisiin aivojen tilavuuksiin sekä poikkeavaan kehitykseen 2 vuoden iässä. Edellä mainittujen julkaistujen löydösten lisäksi väitöskirjassa kuvattiin myös muualla julkaisematonta tietoa pikkukeskoselle tyypillisistä neurologisista löydöksistä lasketussa ajassa ja 1 vuoden korjatussa iässä.
Pienipainoisten keskosten ennuste – aivolöydökset, kognitiivinen kehitys ja matemaattiset varhaistaidot
Väitöskirjatyöntekijä PsM Petriina Munck
Taustaa: Pienipainoisilla, alle 1500-grammaisena syntyneillä keskosilla esiintyy täysiaikaisen syntyneitä lapsia enemmän eriasteisia kehitysviivästymiä. Kehitysviivästymät voivat olla laaja-alaisia tai kapea-alaisia erityisvaikeuksia (esim. kielenkehityksen viive). Nämä vaikeudet heijastuvat selviämiseen jokapäiväisessä elämässä ja myöhemmin koulussa. Monia oppimisen vaikeuksien varhaisia ennusmerkkejä on mahdollista tutkia jo ennen kouluikää kiinnittämällä huomiota esimerkiksi varhaisiin laskemaan oppimisen pohjataitoihin.
Tavoitteet: Tässä osatutkimuksessa painopiste on pienten keskosten kehityksen laaja-alaisessa psykologisessa kuvaamisessa imeväisiästä kahden vuoden ikään saakka. Keskeistä on kuvata sekä lapsen käyttäytymistä että kognitiivista kehitystä. Käyttäytymistä lähestytään erityisesti varhaisen itkukäyttäytymisen näkökulmasta. Yleisen kognitiivisen tason lisäksi selvitetään mahdollisten oppimisvaikeuksien varhaisia ennusmerkkejä matemaattisten taitojen osalta.
Aineisto: Tutkimuksessa on mukana 160 keskoslasta. Lisäksi verrokkeina on tutkittu 192 täysiaikaisena ja raskausviikkoihin nähden normaalipainoisena syntynyttä lasta.
Menetelmät: Aivojen rakenne on tutkittu keskosilta ultraäänellä vastasyntyneenä sekä kuukauden välein laskettuun ikään saakka sekä magneettitutkimuksella lasketussa iässä. Itkukäyttäytymistä on tutkittu vanhempien täyttämällä vauvan itkupäiväkirjalla (Baby Day Diary). Psykologi on tutkinut lapset 24 kuukauden korjatussa iässä käyttäen tutkimusmenetelmänä Bayley Scales of Infant Development II-testin kognitiivisen ja motorisen kehityksen mittareita. Lisäksi lapsille on tehty varhaisia matemaattisia valmiuksia mittaava tutkimus.
Tähän mennessä saadut tutkimustulokset: Ensimmäisessä tutkimusraportissa (Munck ym. 2008) todettiin, että keskosten päivittäisen itkun pitkä kesto vauvaiässä oli yhteydessä heikompaan motoriseen kehitykseen kahden vuoden iässä. Toisena tutkimuslöydöksenä raportoidaan TYKS:ssa syntyneiden keskosten erinomainen kognitiivinen kehitys, joka on parempi kuin tähän asti missään on aiemmin raportoitu.
Raskaudenaikaisen tulehduksen vaikutus keskosen ennusteeseen
LT Milla Reiman
Taustaa: Istukan tulehdus on yksi tärkeimmistä keskosuuden riskitekijöistä. Istukan tulehdus saattaa olla yhteydessä keskosuuteen keskosuuteen liittyviin aivokomplikaatioihin ja keskoslapsen myöhempään kehitysennusteeseen.
Tavoitteet: Tämän väitöskirjakokonaisuuden tavoitteena on selvittää istukan tulehduksen yhteyttä keskosen aivolöydöksiin, aivojen tilavuuteen sekä kuuloratojen toimintaan ja rakenteeseen. Lisäksi tavoitteena on selvittää yksilöllisen immuunivasteen aktiivisuuden yhteyttä istukan tulehdukseen, vastasyntyneisyyskauden tulehduksellisiin sairauksiin sekä aivojen patologisiin muutoksiin.
Aineisto: Tutkimuksessa on mukana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1/2001-12/2006 välillä syntyneet alle 1501 g painavat keskoset, sekä huhtikuun 2004 jälkeen lisäksi ennen 32 raskausviikkoa syntyneet keskoset.
Menetelmät: Tutkimuslapsista kerättiin taustatietoja kyselylomakkeilla sekä äidin ja lapsen potilaskertomuksista. Tutkimuslasten istukat tallennettiin ja tulehdusmuutokset analysoitiin mikroskooppisesti. Interleukiini-6 (IL-6) genotyypit tutkittiin verinäytteistä. Keskosen aivot kuvannettiin ultraäänitutkimuksilla sairaalahoidon aikana ja lasketussa ajassa, jolloin tehtiin myös aivojen magneettikuvaus. Kuulon herätevastetutkimus (BAEP) tehtiin kahden kuukauden kuluessa lasketusta ajasta.
Tähän mennessä saadut tutkimustulokset: Istukan tulehdus ei ollut itsenäinen riskitekijä aivojen patologisille muutoksille tai aivojen pienille osatilavuuksille. Istukan tulehdus ei myöskään näyttänyt aiheuttavan muutoksia kuuloratojen toiminnassa tai rakenteessa. Yksilöllisen immuunivasteen aktiivisuuden geneettinen säätely (IL-6 polymorfia) oli yhteydessä riskiin saada istukan tulehdus ja sepsis. IL-6 polymorfia ei ollut yhteydessä aivojen patologisiin muutoksiin, mutta liittyi aivojen syvien harmaan aineen tumakkeiden pieneen tilavuuteen.
Hanke: Pienipainoisena keskosena syntyneen lapsen kielellinen kehitys - varhainen kehitys, riskitekijät sekä varhaisen kielen ennustearvo
FT Suvi Stolt
Taustaa: Vaikka osa pienipainoisina keskosina (< 1500g ja/tai syntynyt <32 raskausviikolla) kehittyy kielellisesti ikätason mukaisesti, osalla todetaan kielen kehitykseen liittyviä vaikeuksia ennen kouluikää tai koulussa. Todetusta kohonneesta kielellisten vaikeuksien riskistä huolimatta vain harvojen tutkimusten kohteena on ollut pienipainoisina keskosina syntyneiden lasten varhainen (kahden ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuva) kielellinen kehitys. Varhaisen kehityksen hyvä tunteminen auttaisi tunnistamaan tukea tarvitsevat lapset sekä ohjaamaan heidät tuen piiriin varhain. Näin voitaisiin ehkäistä kielellisiin ongelmiin liittyvien seurannaisongelmien vaikutuksia.
Tavoitteet: Tämän tutkimuskokonaisuuden tavoitteena on kuvata hyvin pienipainoisina keskosina syntyneiden laste kahden ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvaa kielellistä kehitystä, analysoida pienenä keskosena syntyneen lapsen kielelliseen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä sekä tutkia varhaisen kehityksen ennustearvoa myöhempään kielelliseen kehitykseen nähden. Kyseessä on kolmivuotinen, vuosien 2011-2013 aikana toteutettava, Suomen Akatemian rahoittama hanke, joka on osa PIPARI-tutkimusta (Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään).
Aineisto ja mentelmät: Tutkimuksen aineistona on kaksi pienipainoisina keskosena syntyneiden lasten ryhmää: nk. valikoitu otanta ja kuuden vuoden syntymäkohortti sekä ryhmille kerätyt verrokkiryhmät. Valikoidun otannan lasten kielellistä kehitystä on seurattu yksityiskohtaisesti kahden ensimmäisen ikävuoden ajan eri menetelmin ja lasten kielelliset taidot on testattu kahden ja viiden vuoden iässä. Kohorttiin kuuluvien lasten kielellisestä taidoista on kerätty tietoa kahden ja viiden vuoden iässä. Tutkimuksessa analysoidaan myös varhaisvaiheen riskitekijöiden (aivovammat, pitkittyneet hengitysvaikeudet) yhteyttä lapsen kielelliseen kehitykseen.
Tutkimus antaa yksityiskohtaisen kuvan pienenä keskosena syntyneiden lasten varhaisvaiheen kielellisestä kehityksestä. Tieto on tärkeää, sillä toistaiseksi tähän ryhmään kuuluvien lasten varhaisesta kielellisestä kehityksestä ei ole saatavilla tarkkaa kokonaiskuvaa. Lisäksi tutkimus tuo tietoa pienten keskosten kielelliseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä sekä varhaisen kehityksen ennustearvosta myöhempään kehitykseen nähden. Tätä tietoa voidaan hyödyntää kliinisessä työssä.