PIENIPAINOISTEN RISKILASTEN KÄYTTÄYTYMINEN JA TOIMINTAKYKY IMEVÄISIÄSTÄ KOULUIKÄÄN - 6 VUODEN KOHORTTITUTKIMUS
PIPARI-tutkimus on Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla vuonna 2001 käynnistetty pitkittäisseurantatutkimus, jossa seurataan 477 lapsen (232 pikkukeskosta, 246 täysiaikaista verrokkilasta) kehitystä syntymästä kouluikään.
Tutkimuksen tavoitteena on:
- selvittää sikiöaikaisen aivoverenkierron vaikutusta lapsen pitkäaikaisennusteeseen
- selvittää tehohoidon erilaisten hoitokäytäntöjen vaikutusta lapsen pitkäaikaisennusteeseen ja parantaa sitä kautta keskosten hoitoa
- mitata uusilla menetelmillä aivojen eri osien tilavuutta keskosilla ja selvittää aivo-osien tilavuuksien merkitystä imeväisen käyttäytymisessä ja lapsen myöhemmässä kehityksessä
- tutkia keskosen motoriikkaa, aistitoimintoja ja varhaisheijasteita 36 raskausviikolta lähtien ja löytää oireita, joilla voidaan ennustaa myöhempiä kehitysongelmia
- tutkia keskosen käyttäytymistä imeväisiässä ja selvittää, ennustavatko käyttäytymisen ongelmat myöhempiä käyttäytymisen, tarkkaavuuden ja kehityksen ongelmia
- tutkia keskosvauvan varhaista kielenkehitystä, etsiä sen erityispiirteitä ja poikkeavan ja/tai viiveisen kielenkehityksen varhaisia löydöksiä
-tutkia keskosen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, siihen vaikuttavia tekijöitä ja sen merkitystä myöhemmälle kehitykselle
PIPARI-tutkimusryhmää johtavat dosentti, LT, neonatologi Liisa Lehtonen, dosentti, LT, neonatologi Helena Lapinleimu ja dosentti, LT, lastenneurologi Leena Haataja. PIPARI-tutkimusryhmä on moniammatillinen (ks. Tutkijat).
Riskilasten kehitysseuranta on tärkeää, jotta pienten keskoslasten perheille voitaisiin antaa luotettavaa tietoa lapsen selviytymisestä kouluikään. Tutkimus on myös yhteiskunnallisesti tärkeää: tarvitaan riittävän suuriin potilasaineistoihin ja pitkäaikaisseurantaan perustuvia tutkimuksia, jotta yhteiskunnan käytössä olevat resurssit osattaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.
