Tutkimus
TERVE SUOMI, THE HeSSup STUDY
Sosiaalisen tuen terveysvaikutukset, 23 837 suomalaisen aikuisen 15 vuoden seurantatutkimus
Tutkimuksen vastuullinen johtaja: prof. Markku Koskenvuo, Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto, Helsingin yliopisto
Yhteydenotot: prof. Jussi Vahtera, dos. Sakari Suominen, Turun yliopisto, kansanterveystiede
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalisen tuen määrä ja laatu ennustavat varhaiseläkettä, itsemurhaa, tapaturmaista kuolemaa ja sydäninfarktia. Tutkittavien terveydentilaa seurataan 15 vuotta kuolemansyy-, sairaala-, syöpä-, eläke- ja korvattavien lääkkeiden rekistereistä. Altistustiedot kerätään kolmena kyselynä: seurannan alussa sekä 5 ja 10 vuoden seurannan jälkeen.
Aineisto. Syksyllä 1998 kyselyyn vastanneet muodostavat kolme osa-aineistoa 20-54-vuotiaasta väestöstä: Turun talousalueen suomenkieliset (N=3.907), muut suomenkieliset Suomessa (N=19.024) ja ruotsinkielinen väestö (N=2.967), yhteensä 25.898 aikuista. Valtakunnallisesti edustavan satunnaisaineiston koko (yliedustus poistettuna) on 21.101. Allekirjoituksellaan luvan rekisteriseurantaan antoi 23.827 lomakkeen palauttaneista. Menetelmät. Kyselylomakkeessa mitattiin sosiaalisen tuen laatu, määrä ja vaihto sekä seuraavat tekijät, joita voidaan tarvittaessa vakioida: voimavaratekijät (mm. koulutus, työn hallinta), persoonallisuustekijät (mm. koherenssin tunne, vihamielisyys, optimismi), kuormitustekijät (mm. elämäntapahtumat, koettu stressi, univaje), terveyskäyttäytyminen (tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunta, terveysseulonnat) ja terveydentila seurannan alussa (masennus, lääkkeiden käyttö, diagnosoidut sairaudet). Mainitut tekijät mitataan seurannan alun lisäksi 5 ja 10 vuoden kuluttua. Uusintamittaus mahdollistaa altisteiden muutosten ja muuttujien ajallisten riippuvuuksien vaikutuksen analyysiin.
Tutkimuksen nykytila. Lähtötilanteen tilastolliset analyysit alkoivat syksyllä 2000, ja marraskuuhun 2011 mennessä lähtötilanteen analyyseista on valmistunut yli 40 alkuperäisartikkelia, 3 väitöskirjatyötä, 12 pro gradu-työtä, sekä yli 50 kongressiabstraktia. Useita käsikirjoituksia on arvioitavana kansainvälisissä julkaisuissa. Vuonna 2011 on kolmas kysely jo alkamassa.
Ensimmäisen seurantavaiheen (5-vuotisseurannan) aineisto on tallennettu 1/2005, ja ensimmäiset seurantavaiheen analyysit on aloitettu alkuvuodesta 2005. Luvat ensimmäisen 5- (6-)vuotisseurannan rekisteritietojen käyttöön on haettu vuoden 2005 aikana.
HeSSup Study (the Health and Social Support in Finland Study) a 15-year follow-up among 23,837 Finnish adults
Extended Abstract
Introduction
Epidemiological follow-up studies in United States, Sweden and Finland have shown that lack of social support increases mortality (Seeman et al., Am J Epid 126:714,1987; House et al., Science 241:540, 1988; Kaplan et al., Am J Epid 128:370, 1988; Reynolds et al., Behav Med 101, 1990; Orth-Gomér et al., Psychosom Med 55:37, 1993; Kaplan et al., Epidemiol 5:495, 1994; Paykel, Acta Psychiatr Scand Suppl 377: 50, 1994; Kawachi et al., J Epid Comm Health 50:245, 1996; Fuhrer et al., Am J Epid 149:116, 1999). In a Finnish follow-up study of 15,000 employees, poor social support at work predicted psychiatric morbidity (Romanov et al., J Psychosom Res 40:196, 1996) and early retirement (Appelberg et al., J Psychosom Res 40:157, 1996). Social isolation also seems to predict poor prognosis among coronary patients (Hemingway & Marmot, BMJ 318: 1460-7, 1999). Poor social relations may predict mortality by different mechanisms (Cohen, Health Psychol 7:269, 1988): 1) poor health behaviours, 2) poor compliance of medical treatment, 3) poor mental health, or 4) harmful physiological reactions. A new and interesting area of research focuses on direct pathophysiological effects of psychosocial stress, for example, the effect of bereavement on NK-cell activity (Calabrese et al., Am J Psychiatr 144: 1123, 1987; Cohen & Herbert, Annu Rev Psychol 47:113, 1996). In most of the studies on morbidity and mortality associated with social support, the samples have been relatively small, social support has been measured only once and the measurement of potential confounding factors may have been insufficient. Our aim has been to study different dimensions of social support and changes in it as well as all relevant confounding factors in a large population-based follow-up study including baseline, 5-year and 10-year measurements.
Data sources
The aim is to study how different dimensions of social support predict 1) early retirement; 2) suicide; 3) accidental death; and 4) acute myocardial infarctions.
The 15-year register-based follow-up is planned to cover the following nation-wide Finnish registers: death register, medical care registers of the hospitals, the register of special refund medications for chronic or severe conditions maintained by the Social Insurance Institution, the Finnish Cancer registry, and retirement registers. A questionnaire survey has been performed in 1998 and 2003, and a 10-year follow-up survey will be performed in 2008. The sample in 1998 consisted of three random sub-samples of adults 20 to 54 years of age: one sub-sample from the Finnish-speaking population of the City of Turku and the immediate neighbouring communities (N=3.907), one sample representing all other Finnish-speaking inhabitants in Finland (N=19.024), and one sub-sample from the Swedish-speaking population in Finland (N=2.967), altogether 25.898 adults. The representative nation-wide random sample (matched for the general population comparisons after exclusion of the over-represented Swedish-speaking and Turku sub-samples) consists of 21.101 adults. The consent for a linkage of the questionnaire data with the medical registers mentioned above was received from 23.827 respondents.
Methods
The questionnaire in 1998 and 2003 included the following areas: social support (quantity, amount, exchange); personal resources (e.g. education, job control); personality factors (e.g. hostility, optimism, sense of coherence); stress factors (e.g. negative and positive life events, perceived stress, sleep deprivation); health behaviours and attitudes (e.g. smoking, alcohol consumption, physical activity, use of health services and screenings); and somatic and mental health issues (e.g. symptoms of depression, use of medications, doctor-defined diagnoses, accidents). The questionnaire in 2008 will include identical questions, enabling to analyse changes in the measured issues and their effect on follow-up events.
The present state of the project
Baseline data. By March 2005, over 40 original studies, 3 doctoral theses and over 10 kinds of advanced special studies have been published, based on cross-sectional baseline analyses. Several manuscripts are under consideration to be published in international journals. The third questionnaire will be posted in 2011.
5-year follow-up data
The data from the 5-year follow-up questionnaire survey has been completed by February 2005, and the first follow-up analyses have been carried out since then. The consents to link register-based data to the questionnaire data were applied in 2005.
Project leader: Professor Markku Koskenvuo1, MD, PhD Tel. +358-50-496 6622, e-mail markku.koskenvuo(at)pp.inet.fi
Researchers: (in alphabetical order)
Elovainio Marko2, PhD, melovain(at)mappi.helsinki.fi
Franck Jaana3, MD, jaana.franck(at)utu.fi
Helenius Hans4, MSc, statistician, hans.helenius(at)utu.fi
Immonen-Räihä Pirjo3, MD, PhD, pirjo.immonen-raiha(at)utu.fi
Jalava-Broman Jaana6, MD, jaana.jalava-broman(at)turku.fi
Jokinen Kirsi, MD, kirsi.h.jokinen(at)fimnet.fi
Kivimäki Mika7, PhD, professor, mika.kivimaki(at)ttl.fi
Koivusilta Leena, PhD, MSocSc, leena.koivusilta(at)utu.fi
Korkeila Jyrki8, MD, PhD, jyrki.korkeila(at)turku.fi
Korkeila Katariina5, MD, PhD, katariina.korkeila(at)turku.fi
Lillberg Kirsi, MD, PhD, kirsi.lillberg(at)fimnet.fi
Lintula Hanna9, MHSc, hanna.lintula(at)lslh.intermin.fi
Mattila Kari10, MD, PhD, professor, mekama(at)uta.fi
Ojanlatva Ansa3, docent, ansoja(at)utu.fi
Paljärvi Tapio11, MSc; tapio.paljarvi(at)stakes.fi
Rautava Päivi5, MD, PhD, paivi.rautava(at)utu.fi
Sillanmäki Lauri4, StudSocSc, lahesi(at)utu.fi
Sumanen Markku10, MD, PhD; markku.sumanen(at)kolumbus.fi
Suominen Sakari6, MD, PhD; suominen(at)utu.fi
Vahtera Jussi7, MD, PhD, professor; jussi.vahtera(at)utu.fi
Vainiomäki Paula3, MD, PhD, pavaini(at)utu.fi
Virtanen Pekka10, MD, PhD, pekka.j.virtanen(at)uta.fi
Volanen Salla-Maarit1, MSc, salla.volanen(at)helsinki.fi
1Department of Public Health, 00014 University of Helsinki
2Department of Psychology, 00014 University of Helsinki
3Department of Family Medicine; 20014 University of Turku
4Department of Biostatistics, 20014 University of Turku
5Turku City Hospital and Health Centre, Kunnallissairaalantie 20, 20700 Turku
67Department of Public Health, 20014 University of Turku
7Institute of Occupational Health, Lemminkäisenkatu 14-18 B, 20520 Turku, Finland
8Department of Psychiatry, Kunnallissairaalantie 20, 20700 Turku
9State Provincial Office of Western Finland, Turku, Finland
10Department of General Practice, University of Tampere, 33014 Tampere
11The National Research and Development Centre for Welfare and Health (Stakes), Helsinki
Terveydenhuolto
VALUE OF WAITING-TIME FOR FINNISH PATIENTS
Risto Tuominen, professor of health care1
Timo Möttönen, professor of rheumatology2
Anna-Leena Eriksson, chief dental officer3
Jouko J Salonen, chief physician, physiatry4
Carita Suominen, researcher1
Mikael Azbel, researcher2
Joonas Hemmilä, researcher2
Sini Tuominen, researcher5
1University of Turku; 2Turku University Central Hospital, rheumatology; 3Turku City Health Care; 4Turku University Central Hospital, physiatrics; 5University of Kuopio
The burden patients meet with various diseases is not limited to, usually easy to measure, direct and indirect costs. Intagibles can comprise a significant part of the total burden. These factors, which do not carry an ambiguous price label on them, typically include items like pain, discomfort and shame. It is not common to see monetary values placed on such intangible items. Their existence is recognised, but seldom attempts are made to estimate them monetarily. One reason for this might be that it would usually require separate surveys to get useful estimates. Using different indices for measuring wellbeing and utility, relative value of burden can be estimated, but rarely if ever, the values of the indices have been converted to monetary values.
Compensation valuation aims at estimating how much individuals would be willing to pay for receiving certain benefits (willingness-to pay, WTP) or how much they should be compensated for being left without them (willingness-to-accept, WTA).
The aim of this study is to develop compensation valuation methodology suitable for Finnish health care setting. Traditional WTP and WTA methods will be tested in both choices between treatment alternatives and alternative waiting time situations. These will be supplemented by introducing willingness-to-stay (WTS) approach for valuing the length of expected waiting time for suitable treatment alternatives.
The first sample (n=300) has been drawn from the rheumatoid arthritis (RA) patients of Paimio Hospital, part of Turku University Central Hospital. Random samples of 200 patients diagnosed serologically positive RA (M05.8) and 100 serologically negative RA (M06.0) has been drawn, producing equal distribution of serological verification as observed among all RA patients in Paimio Hospital.
The second sample will be drawn from Ophthalmology clinic of Turku University Central Hospital. The sample will be randomly drawn from the register of cataract patients waiting for operation. It is estimated that a random sample of 180 cataract surgery patients should include enough patients with varying operation needs and waiting times.
Our third sample is planned to come from Turku University Central Hospital’s Lower Back Pain patient register. This sample is planned to be the same which Dr. Carita Suominen will use for her doctoral studies on time costs among lower back pain patients. Comparison groups will be patients waiting to be operated and those who are planned to have conservative treatment, instead of operation. The final sample size will be determined after the flow of patients with various diagnoses and treatment plans have been determined.
The fourth sample comprises patients from City of Turku’s Community Dental Clinic. A random sample of 300 patients has been drawn and estimated to include enough patients with varying oral health conditions, treatment needs and expected waiting times.
TIME COST AND ITS ROLE IN HEALTH CARE
Risto Tuominen, professor
Carita Suominen, researcher
Department of Public Health, University of Turku, Lemminkäisenkatu 1, 20014 University of Turku, tel +358-2-333 8434, fax +358-2-333 8439, e-mail rjtuom@utu.fi
In evaluation of the total costs of health care one should not only measure the direct costs which cumulate from the medical activities. Indirect costs are those which are not results of the medical activities as such, but related to sickness and care. In very many cases indirect costs compose larger part of the total costs than direct costs. These include loss of productivity in sick leaves or early retirement and particularly unexpectedly early death. Most of these costs are carried by the employers or the society. Together with travel costs and the costs of caring, time cost is one of the major burdens to the patients.
The costs of time can be divided to loss of productive work and loss of leisure time, which both can have significant value to the patients. Time loss in medical care comprises travelling time, waiting time and the time spent in actual medical care. In many cases, like in outpatient visits, travel and waiting times can be far longer than the actual time spent in doctors' appointment.
Using a method called Human capital approach, the value of different time components can be reliably measured. The project will focus on selected disease categories and patients will be interviewed and postal questionnaires will be used to solicit information.
Another time component is the time patients are waiting in queues, from the diagnosis and decision to treat to the moment when the treatment is actually given. With present legislation these queue times should be limited, but it is unknown how well these time limits can be kept. Using a method called Willingness-to-pay approach, the value of queuing time can be estimated. Four separate pilot studies have been carried out to test and improve the reliability of such method. Use of this methodology has increased significantly in health economics literature during the last decade. Also here the focus will be on patients with diagnosis in selected disease categories.
SUOMALAISEN NUORPERHEEN TERVEYSKASVATUS- VALMIUDET
Päätutkija prof. Päivi Rautava
Projekti on vuonna 1985 käynnistynyt lapsiperheiden prospektiivinen, populaatiopohjainen seurantatutkimus. Projektin johtajana toimii professori (emer.) Matti Sillanpää ja päätutkijana on alusta alkaen toiminut dosentti Päivi Rautava. Aineistoon kuuluu yli 1000 länsisuomalaista esikoislasta, joita on perheineen seurattu aina äidin raskausajasta lähtien nyt jo yli 20 vuoden ajan. Lasten, äitien ja isien terveyteen liittyviä asioita on seurattu kyselylomakkein ja osin kliinisten tutkimusten muodossa. Projekti koostuu useasta eri osa-projektista, joista mainittakoon seuraavat:
• Lasten päänsärkytutkimus
• Lasten ja nuorten mielenterveys
• Hammasterveystutkimus
• Kouluvaikeuksien ennustaminen ja seuranta
• Lapsen infektiokierretutkimus
• Neuvolan laajennetun 5-vuotisseulan toimivuus
• Toistuvat vatsakivut ja päänsärky
• Nuorten alkoholin ongelmakäytön ennustettavuus
• Koulukiusaaminen ja sitä ennustavat tekijät
Jokaisen eri osaprojektin tavoitteena on löytää välineitä ennaltaehkäisevän etrveydenhuollon käyttöön, jotta terveydenhuollon resursseja voitaisiin suunnata oikein.
Projektissa toimivat seuraavat tutkijat: prof. emer. Matti Sillanpää, dos. Päivi Rautava, dos. Minna Aromaa, HLT Liisa Hyssälä, HLT Päivi Paunio, HLT Marja-Leena Mattila, LT Ruut Virtanen, LT Katri Louhi, LL Leena Pihlakoski, LL Hannele Kallio, LL Sami Seljamo, HLL Sirkka Jaakkola, LK Elina Haalisto.
Yhteistyötä tehdään lastenpsykiatrian (dos. Andre Sourander), lastenneurologian (LT Liisa Metsähonkala ja LT Pirjo Anttila), hammaslääketieteen (prof. Pentti Alanen, dos. Yrsa Le Bell ja HLT Marjo-Riitta Liljeström), psykologian (oppimistutkimuskeskus; prof. Marja Vauras ja VTK Elisa Poskiparta) laitosten sekä Turun kaupungin kanssa.
18-vuotiskysely toteutettiin vuosien 2004 ja 2005 aikana. Em. osaprojektien lisäksi uudeksi osa-alueeksi muotoutetaan elämänhallintaan liittyvä tutkimusprojekti (yhteistyökumppaneina prof. Markku Koskenvuo ja dos. Sakari Suominen).
Projektista on tähän mennessä julkaistu lähes 60 originaaliartikkelia kansainvälisissä lehdissä sekä 6 väitöskirjaa.
Koulut liikkeelle -projekti
Vastuuhenkilö: professori Sanna Salanterä, Turun yliopisto, hoitotiede, Lemminkäisenkatu 1, 20014 Turun yliopisto, puh. 02-333 8414, etunimi.sukunimi@utu.fi
Liikunnalla ja liikunnallisella elämäntavalla on laaja-alainen merkitys lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Tutkimuksissa on osoitettu, että liikunta vähentää mm. vaaraa sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin II diabetekseen ja liikalihavuuteen. Liikunta ylläpitää tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja edistää psyykkistä hyvinvointia. Lisäksi liikunnan avulla voi saada kokemuksia omasta kehosta, sen toimintakyvystä ja rajoituksista. Vaikka liikunnan myönteiset vaikutukset hyvinvointiin tunnetaan, on päivittäisen liikunnan määrä viime vuosina vähentynyt. Tämä näkyy myös lasten ja nuorten elämäntavoissa ja terveydessä. Kielteisen kehityssuunnan pysäyttämiseksi ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi on Turussa käynnistynyt KOULUT LIIKKEELLE -projekti. Projektin tavoitteena on tukea koululaisten ja nuorten, sekä näiden kautta koko kouluyhteisön hyvinvointia. Tavoitteeseen pyritään luomalla arkiliikkumiseen innostavia ja edistäviä olosuhteita ja toimintatapoja koulussa.
KOULUT LIIKKEELLE -projektiin liittyy Turun kaupungin ja Turun yliopiston, sekä Åbo Akademin yhteistyönä toteuttama tutkimushanke. Tutkimushankkeen tavoitteena on kuvata ja arvioida projektin vaikuttavuutta lasten, nuorten ja koko kouluyhteisön terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimushanke on monitieteinen. Turun yliopistosta tutkimushankkeessa ovat edustettuina lääketieteellinen tiedekunta (kansanterveystiede, hoitotiede), kasvatustieteiden tiedekunta (Turun opettajankoulutuslaitos, kasvatustieteiden laitos), sekä yhteiskuntatieteellinen tiedekunta (sosiaalipolitiikka).
Tutkimushankkeessa tehdään sekä laadullista että määrällistä tutkimusta. Tutkimusmenetelminä käytetään elektronisia kyselyjä (lapsille), paperisia lomakekyselyjä (vanhemmille, lapsille), haastatteluja (opettajille), havainnointia (kouluyhteisö, prosessi) ja erilaisia kuntotestejä (lapsille). Tutkimuksessa arvioidaan mm. lasten ja nuorten fyysistä kuntoa, psykosomaattisia oireita, elämäntapoja, terveyteen liittyvää elämänlaatua, elämänhallintaa, mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä, liikuntakäyttäytymistä ja liikuntasuhdetta. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan projektin aikana kouluissa tapahtuvaa muutosprosessia.
Tutkimuksessa on mukana Turun peruskoulujen 4. luokkalaisia, 7. luokkalaisia, lukion 1. lukuvuoden oppilaita sekä ammatti-instituutin opiskelijoita. Kyselyt ja muut tutkimukset toistetaan vuosittain kolmen vuoden ajan. Lisäksi koko 4. luokan ikäkohorttia (n 1000 oppilasta) seurataan peruskoulun loppuun.
Tutkijat
Professori Sanna Salanterä, Turun yliopisto, lääketieteellinen tdk, hoitotiede
Lehtori Riitta Asanti, Turun yliopisto, kasvatustieteellinen tdk
Dosentti Pasi Koski, Turun yliopisto, CELE
Dosentti Olli Heinonen, Paavo Nurmi –keskus
Dosentti Minna Aromaa, Turun kaupunki; Kansanterveystiede
Dosentti Sakari Suominen, Kansanterveystiede
TtM Camilla Laaksonen’ Turun yliopisto, lääketieteellinen tdk, hoitotiede
Dosentti Leena Koivusilta, Turun yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos
TtM-opiskelija Marja-Liisa Gustafsson, Turun yliopisto, hoitotiede
KOETTU TERVEYS JA ELÄMÄNHALLINTA
Seurantatutkimus terveyden ja elämänhallinnan muutoksista
LT, dos. Sakari Suominen, Kansanterveystieteen osasto, Lemminkäisenkatu 1,
20014 Turun yliopisto
Tutkimuksen tuloksia on mahdollista soveltaa sellaisten menetelmien kehittämistyössä, joiden tavoitteena on parantaa henkilön itsehoidollisia valmiuksia. Tämä näkökulma olisi todennäköisesti sovellettavissa lievempien mielenterveyden häiriöiden tai päihdeongelmien, mutta myös muiden kansantautiemme elintapoihin kytkeytyvässä ehkäisy- ja kuntoutustyössä.
Jokainen yksilö käyttää ongelmien ratkaisussa sekä omaan henkilöönsä sidoksissa olevia sisäisiä (esim. älyllinen suorituskyky, sosiaaliset vuorovaikutustaidot) että ympäristön tarjoamia ulkoisia voimavaroja (esim. sosiaalinen tuki, mahdollisuudet hankkia koulutusta). Israelilaisen terveyssosiologin Aaron Antonovskyn kehittämän teorian mukaan kaikkia yksilöitä luonnehtii persoonallisuuspiirteen kaltainen ominaisuus, koherenssin tunne, joka stabiloituu tietylle tasolle nuoruusiän aikana ja ilmenee valmiutena mobilisoida ja koordinoida voimavaroja. Koherenssin tunteesta voidaan käyttää suomenkielistä vastinetta elämänhallinta.
Vuonna 1989 käynnistettiin asianomaisin viranomaisluvin kyselytutkimus "Koettu terveys ja elämänhallinta", joka suuntautui maamme työikäistä väestöä edustavan 4517 henkilön otokseen. Kyselyn tulosten mukaan (3115 vastausta) koherenssin tunteen osatekijöiden ja elämäntyytyväisyyden perusteella määritetty vahva elämänhallinta oli yhteydessä mm. hyvään koettuun terveydentilaan, vahvaan sosiaaliseen liityntään läheisten ystävien lukumäärällä ilmaistuna, korkeaan sosioekonomiseen asemaan tai ammatti-koulutuksen tasoon, työn alhaiseen kuormittavuuteen ja aktiiviseen vapaa-aikaan. Koettu terveydentila ja elämänhallinta edustivat kuitenkin tilastollisessa analyysissa eri ulottuvuuksia, mm. koska niiden itsenäiset tilastolliset yhteydet toisiin muuttujiin eivät hävinneet monimuuttujatarkastelussa, jossa molemmat olivat samanaikaisesti edustettuina.
Poikittaisen analyysin perustulokset julkaistiin vuonna 1993. Samana vuonna käynnistettiin tunnistettuihin vastaajiin suuntautunut lähes muuttumattomaan lomakkeeseen perustunut uusintakysely. Teoreettisesti oli mahdollista tavoittaa 2450 henkilöä, joista 1976 (80,7%) vastasi yli puoleen uuden lomakkeen kysymyksistä. Koska elämäntyytyväisyyden sisällyttäminen elämänhallinnan käsitteeseen ei tuonut mitään tutkimuksellista etua koherenssin tunteeseen verrattuna, seurantatutkimus keskittyy koherenssin tunteen ja terveyden välisiin vaikutussuhteisiin ja niiden suuntiin. Tutkimushypoteesin mukaan vahva koherenssin tunne voi suojata yksilöä terveyden heikentymiseltä.
Ensimmäisten seurantatulosten mukaan olikin nähtävissä, että ne vastaajat, jotka koherenssin tunteen osalta kuuluivat heikoimpaan kolmannekseen seurannan alussa olivat suuremmassa riskissä ilmoittaa muita heikompi terveydentila neljä vuotta myöhemmin kun lähtötilanteen terveydentila, ikä, ammattikoulutus ja läheisten ystävien lukumäärä huomioitiin. Lisäksi kyselyaineistoa on viranomaisten luvalla anonyymisti eli vastaajan tunnistetiedot tiedoston lopullisessa muodossa poistaen täydennetty vuonna 2000 seuraavilla tiedoilla: 1) kuolinpäivämäärää, peruskuolemansyytä ja välitöntä kuolemansyytä, 2) työkyvyttömyyttä, erityiskorvattavien lääkkeiden saantioikeutta sekä sairausvakuutuslain perusteella korvattuja sairauspäiviä ja 3) sairaalahoitoa ja sairaaladiagnooseja koskevin tiedoin vuosilta 1987 - 1998. Rekistereistä saatava tieto edustaa erilaista terveyttä kuvaavaa tietopohjaa, joka täydentää kokemuksellisen terveyden tutkimusta. Koherenssin tunteen itsenäinen merkitys rekisteritiedon perusteella kuvatun terveyden ennustajana on parastaikaa käynnissä. Alustavien tulosten mukaan lähtötilanteen heikko koherenssin tunne on tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä kohonneeseen riskiin saada erityiskorvattavia lääkkeitä sekä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle 9 ja 7 vuoden seurannassa, kun lähtötilanteen terveys on huomioitu vastaajan ilmoittamien pitkäaikaissairauksien lukumääränä.
LASTEN JA NUORTEN PÄÄNSÄRKYTUTKIMUS
Dosentti Minna Aromaa
Puh: 02-2692727, etunimi.sukunimi@turku.fi
Turkulaiskoululaisten päänsärkytutkimus alkoi vuonna 1992 professori (emer.) Matti Sillanpään (projektin johtaja) ja LT Pirjo Anttilan toimesta. Tutkimuspopulaation muodostaa kaikki v. 1985 syntyneet turkulaiset peruskoululaiset, joille tehtiin kyselylomaketutkimus heidän ollessaan peruskoulun 6. luokalla (n=1135). Tutkimuksessa on kartoitettu päänsäryn esiintymistiheyttä ja päänsäryn alttiutta lisääviä tekijöitä. Kyselyyn vastanneista lapsista valittiin satunnaisotoksella 327 lasta, joista 311 osallistui kliiniseen tutkimukseen, joka koostui lääkärin, fysioterapeutin ja hammaslääkärin tutkimuksesta. Kevään 2002 aikana nämä samat lapset tutkittiin uudelleen heidän ollessaan nyt 16-17 vuoden ikäisiä (N=304).
Tutkimusprojektissa ovat mukana lastenneurologian, fysiatrian, kansanterveystieteen, lastenpsykiatrian ja radiologian osastot ja hammaslääketieteen laitos sekä Turun kaupunki. Projektissa ovat mukana seuraavat tutkijat: prof. Jouko Salminen, LT Pirjo Anttila, LT Katri Laimi, LT Liisa Metsähonkala, LT Marja Mikkelsson, LT Minna Aromaa, HLT Marjo-Riitta Liljeström, dos. Yrsa Le Bell, prof. Pentti Alanen, dos. André Sourander, LT Minna Erkintalo ja liikuntafysiologi Airi Oksanen.
Keväällä 2003 yhteensä 69 nuorta (päänsärkyiset ja oireettomat verrokit) kävi kaularangan magneettitutkimuksessa. Liikuntafysiologiseen tutkimukseen osallistui 30 migreeniä, 30 tensiotyyppistä päänsärkyä potevaa ja 30 oireetonta verrokkia liikuntafysiologiseen tutkimukseen. Keväällä 2008 tehtiin puhelinhaastattelu magneettitutkimuksessa käyneille.
Projektista on tähän mennessä ilmestynyt n. 20 originaaliartikkelia kansainvälisissä julkaisuissa ja kolme väitöskirjaa.
LASTENNEUROLOGISET TUTKIMUSPROJEKTIT
Vastuullinen tutkija: prof. emer. Matti Sillanpää, lastenneurologia ja kansanterveystiede, puh. (02)3337368, fax 333 8439, email: matti.sillanpaa(at)utu.fi
Epilepsian epidemiologia ja ennuste
Epidemiology and outcome of epilepsy. Based on 45-year- prospective follow-up of children with epilepsy, their survival, medical and social outcome, and quality of life and associated factors are studied. In addition, based on register linkage studies, the incidence of and secular trends in the incidence of epilepsy in all age groups are studied in a nationwide project.
Vuodesta 1971 lähtien tutkittu epilepsian yleisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, elämänlaatutekijöitä, lisäsairastavuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa ja toisaalta poikkileikkaustutkimuksissa potilaskohortissa, jota on seurattu tähän mennessä 45 vuoden ajan sekä lääketieteelliseltä että sosiaalisen ennusten kannalta. Samanaikaisesti selvitetään koko maan epilepsiainsidenssiä rekisteritutkimuksena. Parhaillaan on meneillään 1) epidemiologinen kuolleisuustutkimus, 2) epilepsian hoitoresistenssin kehittyminen seuranta-aikana, 3) lääkityksen lopettamisen merkitys kohtausten uudelleen ilmaantumisen kannalta, 4) epilepsiapotilaiden reproduktiivisuus ja jälkeläisten terveydentila, 5) epilepsian insidenssi eri ikäluokissa ja siinä tapahtuneet muutokset ajan kuluessa ja eri osissa maata, mm. ns. itä-länsi -jaolla.
Lasten ja nuorten päänsäryn seurantatutkimus
Long-term prospective follow-up of pediatric headache. Since 1974, children with headache have been followed, for the moment 25 years for outcome of hedache, comorbidity and social competence compared with controls.
Turun yliopiston piirissä aloitettiin vastuullisen tutkijan toimesta lasten ja nuorten päänsärkyprojekti vuonna 1974, jossa on tähän mennessä seurattu 25 v ajan tutkittavien päänsäryn ennustetta, muiden sairauksien esiintymistä ja sosiaalista selviytymistä kontrolleihin verrattuna. Projektin avulla on mm. voitu ensi kertaa osoittaa lasten päänsäryn kiistaton lisääntyminen, joka löydös on vahvistettu myöhemmissä tutkimuksissa. Parhaillaan on meneillään seurantatutkimuksen osatutkimus, jossa selvitetään 7 v iässä päänsärkyä poteneiden säryn jatkumista, muuta terveyttä, sosiaalista selviytymistä ja elämänlaatua 32 v iässä. Yhteistyötahot ovat Kansanterveyslaitos ja Tampereen yliopisto.
Pitkäaikaissairaat ja vammaiset lapset aikuisina
Prof. emer. Matti Sillanpää, Lastenneurologia ja Kansanterveystiede, puh. 333 7368, fax 333 8439, Email: matti.sillanpaa(at)utu.fi
Children with long-term health problem as adults
Four to 16 year-old children with long-term health problem (n~2400) at the end of 1980 were followed up to 2004 for health status compared with results derived from the general population survey, for survival and in relation to military/civil service compared with matched controls.
Projekti (PISALA project) kartoittaa ent. Turun ja Porin läänin 4-16-vuotiaita lapsia (31.12.1980), joilla oli jokin maamme sosiaalilainsäädännön tarkoittama pitkäaikaissairaus, vika tai vamma ja heidän selviytymistään myöhemmässä elämässään kontrollilapsiin verrattuna nyt 29-41-vuotiaana. Tutkimukseen liittyy osana myös poikkileikkaustutkimus suomalaisen työikäisen väestön terveydentilasta.
Tällä hetkellä on meneillään tutkimukset 1) kuolleisuudesta prospetiivisessa pitkäaikaiseurannassa ja 2) yhteistyössä Pääesikunnan lääkintäosaston kanssa asevelvollisuutensa/siviilipalvelunsa suorittamisesta.
Lapsen varhaiskehitys ja neurologisten poikkeavuuksien varhaistoteaminen
Prof. emer. Matti Sillanpää, Lastenneurologia ja Kansanterveystiede, puh. 333 7368, fax 333 8439, Email: matti.sillanpaa(at)utu.fi
Normal neurodevelopment and early identification of abnormality. Based on an unselected general population sample and prospective follow-up since early pregnancy, the project intends to early identify risk factors for abnormal development and test the usability of the generally used Denver Developmental Screening Test, based on both cross-sectional and prospective longitudinal examinations.
Lapsen normaalia neurologista kehitystä ja sen poikkeavuuksiin johtavia riskitekijöitä selvitetään prospektiivisessa pitkäaikaisseurannassa. Erityiskiinnostuksen kohteena olevia osa-alueita ovat varhaisen fysioterapian vaikutuksia ja tarpeellisuutta ns. toiminnallisiin motoriikan oireisiin selvittävä tutkimus, pienipainoisten riskilasten kehitystä ja käyttäytymistä ja kognitiivisen kehityksen edistymistä. Tutkimukseen liittyy osana myös suomalaisen lapsen normaalin kehityksen testin (DDST) standardointi. Selvitämme, miten poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimusten avulla selvitetään, onko Denver Developmental Screening Test käyttökelpoinen testi lapsen kehityksestä avoterveydenhuollon, ts. lastenneuvolan seurannassa.