Opiskelijoiden kokemuksia
Lue kokemuksia kansainvälisestä opiskelijavaihdoista laitoksen kansainvälisiltä sivuilta.
Minulle hoitotieteen opiskelu on vielä uutta. Aloitin Ttm-opinnot syksyllä 2010 sivuaineena hoitotieteen didaktiikka ja kasvatustiede/aikuiskasvatustiede. Yliopistoon päädyin avoimen yliopiston väylältä, koska olisi jollain tapaa tuntunut tyhmältä olla hyödyntämättä avoimen yliopiston opintoja mitenkään. Kätilön ammattiin valmistumisesta minulla on kulunut yksitoista vuotta. Odotan maisteri- ja opettajaopintojen antavan minulle valmiuksia uusiin työmahdollisuuksiin. Kaipasin itse opiskeluaikoina sellaista opettajaa, jolla olisi myös riittävää kliinistä kokemusta ja nk. kosketus työelämään ja siksi olen päättänyt itse ruveta sellaiseksi. Hoitotyön pohja kuitenkin perustuu vankasti tiettyyn kliiniseen kokemukseen, jota kaikkea ei millään voi opetella kirjoja lukemalla.
Toistaiseksi opiskelua on takana vasta niin vähän, että on mahdotonta arvioida, miten opinnot ovat minua kehittäneet. Avoimen yliopiston kautta käydyt opintojaksot ovat kuitenkin rohkaisseet minua siten, etten enää pelkää kirjoittamista ja asioihin tarttumista. Lisäksi tiedonhakutaidot ovat parantuneet merkittävästi.
Suoritan opintoja työn ohessa, koska koin, että hoitotieteen opinnot on suunniteltu niin koulumaisesti, että opintojaksot oli viisainta suorittaa kronologisessa järjestyksessä. Avoimessa yliopistossa suoritetuista opinnoista johtuen ensimmäiseen vuoteen ei jää montaa pakollista kurssia, joka puolestaan mahdollistaa työnteon samanaikaisesti. Koska teen säännöllistä päivätyötä, ovat illat pidentyneet sen vuoksi, että olen käynyt päivällä välissä jollain luennolla. Se aiheuttaa taas omaan perheeseen tiettyä painetta. Tosin tähän saakka se on ollut kestettävissä. Osaisin kuvitella, että vuorotyötä tekevä voisi melko helposti osallistua opetukseen ja työntekoon ainakin osa-aikaisesti. Kuitenkin olen jo vakuuttunut siitä, että parhaan tulokseen päästäisiin opintovapaalla, jolloin opiskeluun voisi heittäytyä täysillä keskittyen. Opiskelu on vaativaa, mutta sitä ei tulisi ottaa liian vakavasti. Uskon kaikilla elämän alueilla siihen, että se riittää, kun yrittää kaikessa parhaansa. Se, mihin oma parhaani riittää, jää vielä nähtäväksi.
Opiskelu on juuri niin vaativaa, kun itse siitä tekee. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yliopisto-opiskelu mahdollistaa, että voi valita sellaisia kursseja, joita itseä kiinnostaa. Lisäksi opiskeluun mielestäni suhtautuu eri tavalla kuin hieman nuorempana. Nyt opiskelen itselleni enkä niinkään pakosta. Tavoitteenani tulevana opettajana on välittää opiskelijoille tunne siitä, että hoitotyö on arvokasta ja kiinnostavaa.
TtM-opiskelija Niina Tunturi
Opiskelusta Hoitotieteen laitoksella
Ensimmäinen lukukausi hoitotieteen opiskelijoina Turun yliopistolla on nyt takana ja on aika pysähtyä hetkeksi miettimään mitä kulunut syksy on tuonut tullessaan. Kipinä opiskeluihin syttyi jo viime vuoden aikana, kun suoritimme hoitotieteen perusopintoja Turun avoimen yliopiston kautta. Tie maisterin koulutukseen aukeni ensi yrittämällä. Perusopintojen opiskelusta oli paljon apua pääsykokeisiin valmistautumisessa esimerkiksi lukutekniikan osalta, vaikka osa ryhmästämme olikin suorittanut sairaanhoitajan AMK-tutkinnon, johon perusopintoja vastaavat asiat jo itsessään sisältyvät. Lisäksi tiivis opintoryhmämme tsemppasi ja kannusti toisiaan. Seurauksena olikin ryhmästämme kuusi Turun yliopistoon sisään päässyttä uutta hoitotieteen opiskelijaa.
Kulunut syksy on ollut antoisa, mutta haastava. Opintojen aloittamista helpotti opiskelujen alussa järjestetty orientaatiotiviikko, jolloin uudet opiskelijat integroidaan kiinteäksi osaksi hoitotieteen opiskelijoiden yhteisöä. Tämä onkin tärkeää, sillä hoitotieteen opiskelijoiden opintojen aloituskeski-ikä oli 38 vuotta ja monilla on edellisistä opinnoista aikaa. Tutoreiden apu orientaatioviikolla oli korvaamatonta. Se auttoi henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekemisessä ja ajankäytön suunnittelussa. Vaikka iso osa laitoksemme opiskelijoista on perheellisiä ihmisiä, opintojen keskeyttämisprosentti on silti erittäin pieni.
Syksyn aikana haastavinta on ollut keskeneräisyyden sietäminen. Seminaarien ja pakollista läsnäoloa edellyttävien opintojen määrä on suuri ensimmäisenä vuonna. Syksyn aikana olemme ymmärtäneet opintojen vaativuuden ja helpotusta kevääseen onkin luvassa töistä opintovapaan muodossa. Tämä antaa mahdollisuuden keskittyä paremmin opintoihin ja aikaa jää enemmän myös perheelle ja harrastuksille. Uusia opiskelijoita kehoitetaankin erittäin vakavasti harkitsemaan opintovapaata ainakin ensimmäisen syksyn muutamien kiireisimpien kuukausien ajalle. Tämä auttaa opintoihin sisälle pääsemisessä ja opiskelija voi rauhassa tunnustella omia resurssejaan.
Opintojen aikana opiskeluryhmän innostunut ilmapiiri on tarttunut ja varmuus oikean alan opiskelusta on selkeytynyt. Opiskelu on antanut uudenlaisen perspektiivin omaan työhön sekä yleisesti yhteiskunnallisiin asioihin. Parasta on, että kaikille yhteisten opintojen ohessa voi myös keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa . Esimerkiksi seminaaritöissä aiheen valinta tai vähintäänkin tarkka rajaus ovat paljolti opiskelijan käsissä ja opinnäytetöiden aiheet ovat melko vapaita laitoksen tutkimusstrategian rajoissa. Turun yliopiston laajasta sivuainevalikoimasta voi valita juuri itseä kiinnostavia ja hyödyttäviä kokonaisuuksia tai halutessaan suorittaa muiden yliopistojen opintoja erillisellä oikeudella. Opiskelijalla on myös heti mahdollisuus lähteä mukaan erilaisiin hankkeisiin ja olla aktiivisesti mukana tiedeyhteisössä. Myös luennoilla ja seminaareissa opiskelijoita kannustetaan aktiiviseen vuorovaikutukseen.
Suomen ainoa gerontologisen hoitotieteen linja tarjoaa kilpailukykyistä osaamista työmarkkinoille. Ikääntyneiden hoitaminen koskee terveydenhuoltoa laajasti ja asiantuntijuutta kaivataan, joten valmistuneiden maistereiden työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on lähes taattua. Ikääntyvien odotetaan tulevaisuudessa olevan entistä vauraampia sekä hyväkuntoisempia ja he tulevat olemaan myös merkittäviä erilaisten kaupallisten palveluiden käyttäjiä. Tätä varten Turun yliopistolla voi sivuaineena myös yhdistää opintoihin esimerkiksi kauppakorkeakoulun kursseja. Lisäksi mahdollisuus olla tulevaisuudessa vaikuttamassa hoitotyön koulutukseen sekä olla mukana tuottamassa näyttöön perustuvaa tieteellistä tietoa hoitotyön käytännön kehittämiseen ovat erittäin innostavia ja motivoivia tekijöitä. Tulevaisuus kliinisinä asiantuntijoina tutkimus-, opetus-, asiantuntija- tai esimiestehtävissä houkuttelee ja auttaa jaksamaan haastavat opiskeluvuodet.
Sh, TtM-opiskelijat Kristiina Heikkilä, Anna-Maria Hiltunen ja Anu Korhonen
Opiskelu lasten ohella ja sijoittuminen hoitotyön asiantuntijaksi
Maisteriopintojen suorittaminen runsaassa 2,5-vuodessa pienten lasten ohella (joista toinen syntyi opintojen aikana) onnistuu ja opettaa samalla melkoista organisointikykyä. Perhe-elämän, lastenhoidon, ja vanhan talon/kodin remontoimisen yhteensovittaminen sujui mallikkaasti, mutta rauhallisesta tahdista ei voine puhua, sillä hoitotieteen opinnot veivät ns. mennessään. Iso kiitos opintojen mahdollisuudesta kyllä kuuluu miehelle ja isoäidille, jotka vastasivat pääosin perheen arjen pyörittämisestä opintojen aikana. Opiskelussa vahvan tukensa antoi myös laitoksen henkilökunta, joka kannusti ja mahdollisti opintojen suorittamisen pienten lasten ohella. Gradun ohjauksessa käytiin välillä lapsi ohjaajan huoneen lattialla tutkimassa yliopiston vapaata ja ihmeellistä maailmaa.
Opiskelu yliopistolla oli arvatenkin vaativaa, jossa mahdoton muuttui usein mahdolliseksi. Asioita opittiin perustelemaan ja tarkastelemaan eri näkökulmista suhteessa tutkittuun tietoon. Hoitotieteen didaktiikan opintojen avoin suhtautuminen nykypäivän sosiaalisen median web 2.0- työkaluihin loi myös hyvät mahdollisuudet hyödyntää taitoja tämän päivän työelämässä. Unohtaa ei myöskään saa opiskelutovereita, joista muodostui suunnaton voimavara opintojen aikana ja sen jälkeen, niin yksityis- kuin työelämässäkin. Verkostoituminen on päivän sana tämän päivän työelämässä, jossa jokaisen erityisosaamisen hyödyntäminen on tärkeää. Yhdessä olemme enemmän ja tieto on tarkoitettu jaettavaksi.
Sijoittuminen omassa organisaatiossa heti opintojen jälkeen hoitotyön asiantuntijaksi oli osoitus työnantajan arvostuksesta hoitotieteen opintoihin. Hoitotyön asiantuntijan työhön pääasiassa kuuluu hoitotyön kehittämisen tukeminen, kouluttaminen ja toiminnan näkyväksi tekeminen, joihin didaktiikan opinnot antoivat loistavat eväät. Työhöni kuuluu myös erilaisten kehittämishankkeiden työstäminen, organisointi ja yliopiston yhteistyölinkkinä toimiminen. Yliopisto on vahvasti mukana organisaatiomme tutkimus- ja kehittämistöissä. Työn paras palkinto tulee siinä, kun huomaa kliinistä hoitotyötä tekevien itsenäisesti soveltavan aikaisempien kehittämisprojektien ideoita uusiin toimintakohteisiin.
Weronica Gröndahl, TtM, sh, hoitotyön asiantuntija
TYKS, kirurgian klinikka
Euroopan Unionin Grundtvig-workshop: Lifelong Learning. The different but same The Hands of Different Generation and Different Culture on the Same Picture
Osallistuin Euroopan Unionin Grundtvig Lifelong Learning-workshopiin Turkin Antalyassa 15-24.11.2010. Workshopin tarkoituksena oli kerätä ihmisiä eri kulttuureista ja eri ikäryhmistä harjoittelemaan viestimistä erilaisin visuaalisin keinoin, pääasiassa maalaamalla. Osallistujat olivat 11:sta eri maasta, ollen iältään 18-70-vuotiaita.
Workshopin ohjelmaan sisältyi yksilöllistä maalausta, jolloin tuotimme oman maalauksen, kertoen maalauksellamme jotain omasta kulttuuristamme ja maastamme. Tuotimme myös yhteisiä maalauksia, joihin jokainen sai tuoda oman panoksensa tahtomallaan tavalla. Maalasimme päivittäin, lähinnä meren rannalla, joka olikin mieluisa paikka työskennellä.
Osallistuminen workshopiin oli antoisaa. Itsensä ilmaiseminen maalaamalla opetti paljon uutta. Käytössämme oli asiantuntevat opettajat, jotka opettivat paljon maalaustekniikoista ja värien käytöstä. Luonnollisesti myös muihin kulttuureihin tutustuminen oli mielenkiintoista.
Paikkana Antalya oli todella hieno. Erityisesti historiallinen vanhakaupunki, jossa myös hotellimme sijaitsi, oli mieluisa miljöö maalaamiseen ja oleiluun. Turistikausi oli jo lähes päättynyt, joten tungosta ei paljoakaan ollut. Ilmat olivat suotuisia, aurinko paistoi joka päivä ja lämmintä oli riittämiin. Parhaiten mieleeni jäi Turkin leppoisa ilmapiiri ja rennot ja ystävälliset ihmiset, kaikki tehtiin kiireettömästi.
Kaisa Kauppi
Sh
TtM-opiskelija
Mitä on hoitotieteen opiskelu Turun yliopistossa?
Opiskelijan tunnelmia hoitotieteen opiskelusta ja "Hoitotieteen teoriat käytännössä" - teemapäivästä
Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen järjestämässä Hoitotieteen teemapäivässä käsiteltiin hoitotieteen teorioiden tuomaa tukea käytännön työhön teorioiden arvioinnin avulla. Päivän sisällöstä vastasivat ensimmäisen vuosikurssin TtM-opiskelijat.
Professori Maritta Välimäki viittasi teemapäivän avauksessaan hoitotieteen historiaan ja sen tiestä omaksi arvostetuksi tieteenalakseen. Mieleen tuli väkisinkin oma historia sairaalamaailmassa aluesairaalan lähetistä aina akateemiseen opinahjoon joka ei sekään ole ollut ihan helppo. Kaikilla meillä ensimmäisen vuosikurssin TtM- opiskelijoilla oli varmaan "rintarottingilla" kun tajusimme olevamme osa huippuyksikköä, jollaiseksi Turun Yliopiston Hoitotieteen laitos on noteerattu. Samanlaista iloa ja ylpeyttä varmaan aistimme Anna Axelinin väitöstilaisuudessa, johon meillä oli mahdollisuus osallistua heti opintojen alkupuolella.
Päivä jatkui syksyn aikana Teoria I ?kurssilla työstämiemme töiden esittelyllä. Kenraaliharjoituksen jännitteet ja epävarmuudet olivat jääneet taustalle. Havaittavissa oli esiintyjien itsevarmuus ja oman työn puolustaminen kritiikkiä unohtamatta. Pelkomme yleisön reaktioista ja vaikeista kysymyksistä olivat turhia. Yhteistyössä ja aktiivisessa vuoropuhelussa yleisön ja opiskelijoiden välillä saatiin vaikeat teoriat käytännön kontekstiin. Aikataulu piti tarkalleen ja vetäjän rauhallisuus loi miellyttävän ja suvaitsevaisen ilmapiirin.
Päivän lopuksi käsiteltiin Patricia Brennerin teoria ?Aloittelijasta asiantuntijaksi?. Mieliin palautui 17.09.2010 opiskelun alkuvaihe kun tentit painoivat ja uudet käsitteistöt olivat kaaoksessa yli 50-vuotiaan ?koululaisen? arkipäivässä. Olin tullut käytännön asiantuntijuudesta täydelliseen novisiuteen ja tajusin sanonnan ojasta allikkoon syvemmän merkityksen. Päivästä jäi kuitenkin voimaannuttava mielikuva. Ja sisältöä voisi kiteyttää Christa Lohmanin luentotiivistyksellä: ?Mikään ei ole käytännöllisempää kuin hyvä teoria?.
Hoitotieteilijöitä voisi verrata nyt niin ajankohtaiseen Hella Vuolijokeen. Hän ei antanut periksi, kuten eivät hoitotieteilijätkään, matkalla asiantuntijuuteen ja unelmaan oman laitoksen kehittämisessä huippuyksiköksi. Olen tyytyväinen, että lähdin opiskelemaan, vaikken ikinä loppututkintoa suorittaisikaan. Tämä on pääomaa, jota ei rahalla voi saada eikä kukaan minulta pois ottaa. Olen ollut iloinen saadessani luokkakavereikseni niin monta erialueen osaajaa ja huipputyyppiä. Tässä onkin hyvä muistuttaa mieliin J.V. Snellmanin maininta: ?Sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua jossa ihminen muokataan ihmiseksi.? Tervetuloa opiskelemaan Suomen kulttuuripääkaupunkiin.
Leevi Sandell
TtM-opiskelija
Opiskelu työn ohella on ollut joskus haastavaa, mutta aikuisopiskelijoiden erityistarpeet on pyritty huomioimaan muun muassa lukujärjestyksissä ja seminaarien järjestetelyissä. Opiskelu Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on mahdollistanut myös harjoittelun ulkomailla. Harjoittelu Liettuassa oli ainutlaatuinen kokemus, joka auttoi verkostoitumaan myös kansainvälisesti. On hienoa huomata, kuinka hoitotiede voi yhdistää ihmisiä eri puolilta maailmaa! Kaiken kaikkiaan opiskelu on tuonut itsevarmuutta omasta asiantuntijuudesta ja antanut uusia näkökulmia, jotka varmasti auttavat selviytymään tulevaisuuden haasteista.
Niina Eklöf, TtM-opiskelija
Valmistumisen jälkeen
Valmistumisen jälkeen sain nopeasti koulutusta vastaavaa työtä oman organisaationi sisältä. Tällä hetkellä työkuvaani kuuluu oman organisaation kehittäminen, käynnissä olevien kehittämishankkeiden organisointi ja koulutuksen suunnittelu. Maisteriopintoihini liittyvän projektin kautta sain uuden kansallisen ja kansainvälisen verkoston, jota hyödynnän myös tämän hetken työssäni. Uudessa työtehtävässäni pääsen käyttämään maisteriopintojen aikana opittuja tietoja ja taitoja. Opintojen aikana aloitettu tiivis yhteistyö hoitotieteen laitoksen kanssa jatkuu ja tälläkin hetkellä organisaatiossani on käynnissä kehittämishankkeita, joissa hoitotieteenlaitoksella on suuri rooli. Saavutettu projektiosaaminen on käytössä, koska toimin vetäjänä useassa projektissa oman organisaationi sisällä. Opintojen aikana saatu tieto mahdollisti sen, että pystyimme organisaatiossani aloittamaan hoitotyön systemaattisen kehittämisen. Tämän hetken työssäni pääsen todella kehittämään hoitotyötä ja konkreettisesti yhdistämään opintojen aikana saatua teoriatietoa ja käytännön osaamista.
Pekka Makkonen, TtM
Monipuolisia valmiuksia työelämään hoitotieteen opiskelusta
"Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria". Tämän Kurt Lewinin tunnetuksi tekemän virkkeen kuulin jo terveydenhoitajaopintojeni aikana 1990-luvun alussa. Saksassa hoitotyössä vietetyt vuodet kasvattivat kiinnostusta oppia lisää hoitotyöstä ja saada valmiuksia opetustehtäviin. Hoitotieteen maisteriopinnot (sivuaineena hoitotieteen didaktiikka) aloitin Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella vuonna 1996. Siitä lähtien tuon alussa mainitsemani virkkeen sisältö on yhä enenevässä määrin tullut konkreettisemmaksi ja omaa toimintaani ohjaavaksi. Maisteriopinnot sain valmiiksi 2,5 vuodessa ja jo seuraavana syksynä (vuosi 1999) aloitin jatko-opinnot. Mitä enemmän perehdyin hoito- ja kasvatustieteen maailmaan, niin sitä enemmän kasvoi halu kehittää itseään edelleen. Terveystieteiden tohtorin paperit sain vuonna 2005; eikä kipinä itsensä uudistamiseen ole edelleenkään sammunut.
Opiskelu hoitotieteen laitoksella oli monin tavoin antoisaa. Aika kultaa muistot, joten kaiketi niitä opiskeluun kuuluvia tiukkoja hetkiäkin mukaan mahtui, mutta niitä voi näin jälkikäteen muistella hymysuin. Opetus oli asiantuntevaa ja antoi hyvät valmiudet niin opetus- kuin tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Tätä osaamista olen työssäni assistenttina hoitotieteen laitoksella ja myöhemmin yliopettajana ammattikorkeakoulussa tarvinnut. Tieteellisen jatkotutkinnon tuomat valmiudet asioiden tarkasteluun laajasti ja analyyttisesti ovat antaneet hyvät perusvalmiudet myös nykyisiin johtamistehtäviin. Opiskelu toi lisäksi uusia ystäviä, joiden kanssa tänä päivänäkin pidän tiiviisti yhteyttä. Tämän päivän työssä korostuvat erilaiset verkostot. Opiskeluaikana Turussa luodut yhteistyösuhteet ovatkin olleet tärkeitä omassa työssäni nyt myös Seinäjoella.
Yliopisto-opinnoissa korostetaan kansainvälisyyden merkitystä eikä turhaan. Itse opiskelin perustutkinto- ja jatko-opintoja Saksassa, Iso-Britanniassa ja Belgiassa vaihto-opiskeluohjelmien turvin. Ulkomailla oli mahdollisuus konkreettisesti perehtyä muiden maiden koulutuksiin ja tutustua moniin opiskelijakollegoihin ja alan professoreihin. Kansainvälinen kokemus ja sen tuoma osaaminen on ollut hyödyksi omalla työurallani ja voin sen sanoa vahvistaneen pääsyä moneen hakemaani ja hoitamaani virkatehtävään. Kansainvälisyyden merkitystä ei siis ole syytä väheksyä!
Terveysalan ammattikorkeakouluissa opetuksen tulee perustua uusimpaan tutkimustietoon ja valmistuvilla hoitotyöntekijöillä tulee olla riittävät tutkimustiedon käytön valmiudet toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Tätä ajankohtaista teemaa olen tutkinut väitöskirjassani ja edelleen post doc -tutkimuksena jatkanut. Tutkimustiedon käytön tärkeydestä olen myös luennoinut useissa seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa. Hoitotieteen opinnot ovat antaneet kaikin puolin hyvän ja vahvan perustan monipuolisiin työtehtäviin, ja olen ylpeä voidessani sanoa valmistuneeni juuri Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta!
Asta Heikkilä, TtT yksikön johtaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö